nro 103–104


» Sisällys

Säkeen hengenveto

17.2.2021 :: Artikkelit, nro 103-104, Pääkirjoitukset

Kauniissa pikku esseessään ”Runon loppu” Giorgio Agamben pohtii runouden ominaisluonnetta. Hän ehdottaa, että kaikkein olennaisimmin runoutta määrittää säkeenylitys: se on keino, jota yksinomaan runous voi käyttää. Säkeenylitys tuottaa ”merkkiketjujen ja merkitysketjujen” välille jännitteen ja ylijäämän, ja juuri siitä runous elää. Mutta jos säe vaatii säkeenylityksen mahdollisuuden, mitä tapahtuu runon viimeisessä säkeessä? Tuleeko siitä proosaa, Agamben kysyy.[1] Vai voiko säemuotoinen runo varsinaisesti loppua lainkaan?

Säe on siis jonkinlainen runouden pakeneva ydin, mutta sellaisena sen käyttö täytyy jatkuvasti perustella uudelleen eikä sitä kannata lähestyä minään ylihistoriallisena perusmuotona. Proosaruno ilmaantui suomalaiseen runouteen ensin 1960-luvulla, sitten toisessa aallossa 2000-luvun alussa. Nyttemmin fragmentti on lyönyt läpi siinä määrin, että fragmentaarisia poetiikkoja on jo liuta. Muotojen avartuminen tekee säkeelle hyvää, koska silloin kun säettä käytetään, se ei johdu käytännön pakosta vaan tietoisesta valinnasta. Aivan viime aikoina onkin alkanut näkyä merkkejä uudesta kiinnostuksesta säettä kohtaan. Vaikka kirjoittaja voi toki päätyä siihen aivan spontaanisti, lukijan näkökulmasta säejaolla on joka tapauksessa merkitystä.

Ei vain ole helppoa sanoa tarkalleen, mitä se milloinkin merkitsee. Kirjallisuudentutkimuksessa säe mainitaan yleensä haastavaksi tutkimuskohteeksi, jonka kanssa liikutaan hyvin intuitiivisella alueella. Lukijan on kuitenkin mahdollista tarkkailla, miten muoto vaikuttaa lukukokemukseen vaikkapa Gertrude Steinin Tender Buttonsissa (1914), jossa proosa-asemoitu teksti yllättäen liukuu sidottuun ja riimitettyyn mittaan ja paljastaa ikään kuin upotettuja säkeitä, tai Pauliina Haasjoen Planeetassa (2016), jossa on samalla sivulla proosa- ja säemuotoista tekstiä, tai Jonimatti Joutsijärven kokoelmassa Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy (2015), jossa on samasta tekstistä hieman poikkeavat proosa- ja säeversiot (eikä se tietenkään ole ihan sama).

Säe toimii suhteessa ulkopuoleen. Jos olisi vain yksi säe, yksi rivi, tunnistaisiko sitä säkeeksi? Sehän voisi yhtä hyvin olla fragmentti tai yksittäinen rivi proosaa. Ja vielä: jos säe on runon rivi, onko ääni- tai muussa esitysrunoudessa, jollei se käytä vakiintunutta mittaa, alkuunkaan säkeitä? Pitäisikö keksiä jokin aivan toinen yksikkö?

Tuli & Savussa on meistä aina ollut olennaista julkaista uusinta kirjallisuutta ja kääntää traditiota jaloilleen. Niin nytkin: tarjolla on spektri uuden uutta säemuotoista runoutta sekä poikkeuksellisen runsas annos käännöksiä, aina antiikin heksametrista romantiikan ajan sonettiin ja italialaisesta vallankumouskollaasista tuoreeseen ruotsalaiseen ja suomenruotsalaiseen runouteen.

Denise Levertovin ”Säkeen toiminnasta” -esseetä (alkuteksti vuodelta 1979) voi lukea historiallisena dokumenttina, mutta samalla se tarjoaa edelleen relevantteja tarkkuustyökaluja säerunouden lukijalle ja kirjoittajalle. Meitä kiinnosti myös, millainen säkeen pulssi on juuri nyt ja mihin se pystyy. Numeron ytimessä, laajassa kiertohaastattelussa kaksitoista runoilijaa pohtii suhdettaan säkeeseen.

Lisäksi olemme toimituksen voimin koostaneet jutun ”2010-luvun runous”, joka hahmottelee kuluneen vuosikymmenen runousilmiöitä. Se on jatkoa jutulle ”2000-luvun runous”, joka ilmestyi Tuli & Savun numerossa 4/2009 silloisen toimituksen laatimana. Toivomme, että myös uudesta koonnista on suurennuslasiksi runoudessa tapahtuneiden ja meneillään olevien muutosten tarkasteluun.

Kritiikkejä täydentävät Nihil Interitin runopalkintoraadin havainnot vuoden uutuussadosta sekä kaksi Tulilankaa: Janne Löppönen tekee katsauksen viimeaikaisiin runovihkoihin ja Anne Mölsä omakustanteisiin. Varjokaanon-palstalla Tiina Lehikoinen kirjoittaa harvojen tuntemasta Maire Harmeen teoksesta Olin päättänyt aloittaa keskeltä (1961). Sitä joutunee metsästämään antikvariaateista tai pyytämään kirjaston varastosta, mutta kannattaa.

Ylitys on viimeinen meidän toimittamamme Tuli & Savu. Se paitsi päättää toimituskauden, myös ylittää itsensä — tuplanumeron myötä ojennamme soihdun eteenpäin ja toivotamme uudelle toimitukselle hyviä uusia vuosia. Kiitos kaikille lukijoille ja kirjoittajille!

Juha-Pekka Kilpiö

Reetta Pekkanen

Riikka Simpura

1 Agamben, Runon loppu. Keinot vailla päämäärää. Reunamerkintöjä politiikasta. Suom. Juhani Vähämäki. Tutkijaliitto 2001, 58—65.

Uutisia

Tuli & Savu hakee päätoimittajaa

24.10.2020 ::

Vuonna 1994 perustettu runouslehti Tuli & Savu ilmestyy neljä kertaa vuodessa, ja sitä julkaisee valtakunnallinen runoyhdistys Nihil Interit ry. Tuli & Savussa julkaistaan uusinta kotimaista runoutta ja kiinnostavia käännöksiä, samoin esseitä ja artikkeleita, haastatteluja sekä kritiikkejä. Lehden avustajiin kuuluu muun muassa runoilijoita, tutkijoita, kriitikoita ja opiskelijoita. Taitosta vastaavat Aalto-yliopiston visuaalisen viestinnän muotoilun opiskelijat, ja taitto suunnitellaan uusiksi jokaiseen numeroon.

Päätoimittaja kutsuu mukaan toimituksen muut jäsenet (yleensä kaksi henkeä); laatii lehden budjetin yhdessä julkaisijan kanssa; vastaa lehden sisältöjen suunnittelusta, juttujen tilaamisesta ja toimittamisesta; koordinoi taiton ja oikoluvun; sekä osallistuu lehden postittamiseen. Työssä tarvitaan laajaa kiinnostusta runouteen, tarkkaa lukutaitoa ja erinomaista suomen kielen hallintaa.

Sisällytä hakemukseen ansio- ja julkaisuluettelo sekä vapaamuotoinen teksti, jossa kerrot suunnitelmistasi lehden tekemiseksi. Tehtävään voi hakea myös työparina. Siinä tapauksessa sisällyttäkää hakemukseen yksi vapaamuotoinen teksti mutta kummankin ansio- ja julkaisuluettelo. Tekstissä kannattaa kertoa jotakin aiotusta työnjaosta.

Työhön perehdytetään tämän vuoden aikana, ja itsenäinen työ alkaa vuoden 2021 alkupuolella.

Lähetä hakemuksesi sähköpostitse otsikolla ”Päätoimittaja” toiminnanjohtaja Jari Nikkolalle osoitteeseen tjnihilinterit@gmail.com 13.11.2020 mennessä.

Muokattu 31.10.: hakuaikaa jatkettu.

Share

Vuoden 2020 teemoja

9.11.2019 ::

Vuoden 2020 ensimmäisen numeron aiheena ovat lajihybridit ja hybridilajit, toisin sanoen sellaiset teokset, jotka yhdistelevät eri lajeja, sijoittuvat lajien väliin tai muuten haastavat lajimäärittelyjä. Keskitymme erityisesti tekstilajien risteymiin ja niiden välisiin hämärävyöhykkeisiin, kuten runouden, esseistiikan ja kertovan tekstin suhteisiin, mutta sivuamme myös tekstien yhteyksiä muihin moodeihin ja medioihin. Materiaalia voi tarjota marraskuun 2019 loppuun mennessä. Ensi vuoden toinen numero puolestaan käsittelee salakieliä ja salakirjoituksia ja niiden yhteyksiä runouteen ja kirjallisuuteen. Siihen voi tarjota materiaalia helmikuun 14. päivään mennessä. Runoja ja muita tekstejä saa kuitenkin tarjota myös teemojen ulkopuolelta milloin vain, samoin juttuvinkkejä sellaisista aiheista, joista olet lukijana kiinnostunut. Tiedot omakustanteista ovat edelleen hyvin tervetulleita. Jos olet hiljattain julkaissut omakustanteen tai tiedät muuten sellaisia, jotka haluaisit nostaa esiin, kerro niistä meille. Yhteystiedot löytyvät täältä.

 

Share

Tuli & Savulle vuoden 2019 pohjoismainen kulttuurilehtipalkinto

30.9.2019 ::

Tuli & Savu on voittanut vuoden 2019 pohjoismaisen kulttuurilehtipalkinnon. Tieto julkistettiin Göteborgin kirjamessuilla 27.9.

Raadin mukaan lehti sisältää ajankohtaista keskustelua, jossa runoutta käsitellään yhteiskunnallisessa kontekstissa. Lehteä luonnehtii samalla kertaa utelias ja paneutuva asenne. Perusteluissa kiitetään myös uutta luovaa graafista asua, joka kuitenkin pitää aina itse tekstisisällön keskiössä.

Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton tiedotteen voi lukea täältä ja raadin tarkemmat perustelut täältä.

 

Share

Tulevia teemoja ja kirjoituskutsu / Call for Mail Art

17.5.2019 ::

Vuoden neljäs, vielä nimeämätön numero käsittelee kirjeitä ja postia. Juttutarjousten deadline on 16.9.

Neljättä numeroa varten esitämme myös erityisen kirjoituskutsun: järjestämme postitaidenäyttelyn ja kutsumme kaikki halukkaat lähettämään siihen töitään. Postitaide (engl. mail art) kehkeytyi 1950- ja 60-luvulla, ja sillä on yhteyksiä esimerkiksi monitaiteiseen Fluxus-ryhmittymään. Muodoissaan se voi hyödyntää muun muassa kollaasia, visuaalista runoutta ja muita kuvan ja tekstin yhdistelmiä, mutta sitä ei määrittele mikään tietty muoto tai tekniikka vaan ainoastaan se, että teos lähetetään postissa. Postitaide korostaa tasavertaisuutta ja noudattaa yleensä seuraavia periaatteita: Kaikki saapuneet teokset julkaistaan. Kaikki tekijät saavat dokumentin osallistumisestaan. Teoksia ei palauteta tekijöille, niistä ei makseta korvausta, eivätkä järjestäjät myy niitä eteenpäin.

Seuraamme periaatteita näin: Kaikki teokset julkaistaan Nokturno-runoussivustolla, ja kokoamme niistä näyttelyn vuoden 2020 alussa. Näyttelyn paikka varmistuu myöhemmin. Nokturno toimii näyttelykatalogina ja dokumentaationa. Pyrimme julkaisemaan kaikki myös skannattuina versioina painetussa lehdessä ja lähettämään lehden osallistujille. Harjoitamme karsintaa vain, jos teoksia saapuu niin paljon, että kaikki eivät mahdu lehteen, tai jos jotakin teosta ei voi teknisistä syistä toistaa painettuna. Muoto ja tekniikka ovat vapaat, kunhan teoksen pystyy lähettämään postin kautta eikä se sisällä lainvastaista materiaalia. Ehdotamme osviitaksi teemaa ”2020”, mutta sitäkin saa käsitellä aivan vapaasti.

Merkitsemme teoksiin tekijän nimen ja postileiman paikkakunnan, mutta myös anonyyminä tai nimimerkillä saa osallistua. Jos haluat, liitä mukaan posti- ja sähköpostiosoitteesi, niin lähetämme lehden ja tiedotamme näyttelystä. Tiedotamme myös lehden Facebook- ja verkkosivuilla, ja toimitukselta voi kysyä lisätietoja.

Määräaikaa on jatkettu: lähetä teoksesi 16.9.2019 mennessä (viimeisen päivän postileima riittää) osoitteeseen Postitaide 2020, Nihil Interit ry, Karjalankatu 2 B 24, 00520 Helsinki.

 

Tuli & Savu announces an open call for mail art! 

Mail art, which emerged in the 1950s and 1960s and has affinities with, for example, the Fluxus movement, encompasses a wide range of techniques, collage, visual poetry, other combinations of word and image, and the like, but it cannot be restricted to any single form. Mail art is defined only by the fact that it is sent via mail. Usually, mail art exhibitions adhere to the following principles: All works are exhibited. The works are not returned to the participants, and there is no financial compensation, but the artists will receive a catalogue documenting the exhibition.

Tuli & Savu’s exhibition will take place in three forms: 1) We will organize a gallery exhibition in the year 2020. The venue is announced later. 2) The poetry website Nokturno will feature a virtual version of the exhibition, and will function as the exhibition catalogue. 3) Scanned reproductions of the works are published in the printed magazine. The participants will receive the issue in exchange for their contributions. The editors will curate a selection of the works if and only if the amount of material surpasses the magazine’s resources or if a work cannot be reproduced in print for technical reasons.

Form and technique are free, as long as the work is submitted via mail and does not contain any illegal material. We suggest a theme of “2020” but encourage a wide range of approaches. The published works will feature the artist’s name and the location of the postmark. However, pseudonyms and anonymous contributions are accepted as well.

If you wish, include your postal and email address in order to receive the magazine as well as information about the upcoming exhibition.

The deadline has been extended! Send your work by September 16, 2019 to the following address: Mail Art 2020, Nihil Interit ry, Karjalankatu 2 B 24, 00520 Helsinki, Finland.

For any additional information, please contact the editors at tulijasavu(at)gmail.com.

 

Share