Välimerkki on olennainen kirjoitetun kielen piirre, mikrobisto taas elintärkeä tasapainon säilyttäjä maailmassa. Molempia yhdistää se, että ne on helppo jättää huomaamatta. Puhutussa kielessä välimerkkien paikalla voi olla taukoja, sidossanoja ja erilaisia eleitä, ja myös tekstissä ne ovat pienuudestaan huolimatta erityisen materiaalisia ja ruumiillisia toimijoita. Välimerkkien ja mikrobien hengessä tämä numero käsittelee yksityiskohtia ja pienten tekijöiden […]
Tämä numero syntyi erilaisten laitamien ajatuksesta: runous toimii itsessään usein kielen laitamilla, mutta myös runoudessa on laitamia. Näitä voivat olla monitaidetta hyödyntävä ja kokeellinen runous, kirjaesineen ulkopuolinen runous, kirjan marginaalit sekä harvaan asuttujen alueiden runous. Avoimessa tekstihaussa yllätyimme siitä kuinka paljon tarjouksia saimme erityisesti jälkimmäiseen laitamaan liittyen. Tämä numero onkin aivan erityisellä tavalla kallistunut maaseuduille, […]
… Runouden syntaksi ja elliptiset ilmaukset herättävät affektiivisia tuntemuksia, ja usein poikkeava ratkaisu kääntää huomion itseensä. Syntaktinen muoto voi huvittaa, ärsyttää, hiljentää, hämmentää tai esimerkiksi hidastaa lukemista. Se ei siis ole ainoastaan ilmaisun väline vaan poeettinen keinovalikoima, jonka monipuolinen ja kohosteinen käyttö synnyttää lukijassa kokemuksia siitä, että hän lukee juuri runoa. Poeettinen ellipsi taas voi […]
Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovski kirjoittaa, että aika ja muisti sulautuvat toisiinsa, eikä ajan ulkopuolella ole muistiakaan.1 Muistia voisi ajatella ajassa olemisen jälkinä, jotka kirjallisuudessa näyttäytyvät niin materiaalisella kuin semanttisellakin tasolla. Kirjallisuuden ja kielen muistiin sisältyvät esimerkiksi rytmi, intertekstuaalisuus sekä kollektiivinen ja kulttuurinen ulottuvuus. Tämän numeron teksteissä sivutaan paitsi näitä myös lukuisia muita näkökulmia muistiin ja kirjallisuuteen. […]
Tuli & Savun kolmaskymmenes vuosikerta huipentuu numeroon, joka tarkastelee pohjoismaista nykyrunoutta. Tässä numerossa ”Pohjoismaat” on rajautunut tarkoittamaan Ruotsia, Norjaa, Tanskaa ja Islantia, ja ”nykyrunous” runoutta, joka on julkaistu vuoden 2010 jälkeen. Maantieteelliseen ja kulttuuriseen läheisyyteensä nähden muiden pohjoismaiden nykyrunous on ollut Suomessa hämmästyttävän vähän esillä. Tämä numero pyrkii paikkaamaan tätä puutetta ja innostamaan lukijoita suuntaamaan […]
Tässä numerossa pääosan saa runouspuheen sijaan runous itse. Kun kutsuimme tekijöitä tarjoamaan materiaalia ja ideoita Queer-numeroon, sähköpostiin kolahtaneet tekstit olivat lähes poikkeuksetta runoja. Runouslehdelle tämä sopii tietysti oikein hyvin. Halusimme kokeilla, mitä tapahtuu, kun runot saavat ansaitsemansa tilan. Pyysimme myös kirjoittajia kertomaan, mitä queer tai runous heille henkilökohtaisesti merkitsee. Kirjavissa vastauksissa mainittiin asioita kuten ilo, […]
Tämän numeron lähtökohtana on biotaide ja -runous, mutta tekovaiheessaan se laajeni, paisui ja kasvoi. Varsinaista biorunoutta tehdään Suomessa verrattain vähän, mutta posthumanismi ja ympäristötietoisuus ovat lyöneet läpi kirjallisuudessa. Luomakunta lähestyy runoutta poikkitaiteellisesti. Joonas Pulkkisen haastattelussa kuvataiteilija Leena Saarinen kertoo linnunlauluun perustuvista teoksistaan, ja Riikka Ala-Hakula tarkastelee Jenna Sutelan monimediaalisia töitä. Luomakunnassa teknologian nopanheitto ei kumoa […]
Kuvitelkaa runoilija, jonka työ ei kumpuaisi halusta. Miksi hän kirjoittaisi, kenelle? Tämän numeron tekstit lähestyvät eri tulokulmista halun, rakkauden ja kirjoittamisen yhteyksiä. Sormet selailevat esiin Aura Sevónin hienon Hèléne Cixous -käännöksen, Tarja Hallbergin tarkan kritiikin Hanna Syrjämäen Runo-Kaarinalla palkitusta Kaikukatveesta ja Anniina Merosen vinkeän tekstin Vicente Huidobron avantgardistisesta Altazorista. Lopussa paljastuu Milka Luhtaniemen runo, joka […]
Kauniissa pikku esseessään ”Runon loppu” Giorgio Agamben pohtii runouden ominaisluonnetta. Hän ehdottaa, että kaikkein olennaisimmin runoutta määrittää säkeenylitys: se on keino, jota yksinomaan runous voi käyttää. Säkeenylitys tuottaa ”merkkiketjujen ja merkitysketjujen” välille jännitteen ja ylijäämän, ja juuri siitä runous elää. Mutta jos säe vaatii säkeenylityksen mahdollisuuden, mitä tapahtuu runon viimeisessä säkeessä? Tuleeko siitä proosaa, Agamben […]
Kalifornialainen pienkustantamo Ocean View Books julkaisi 1980- ja 90-lukujen taitteessa kiinnostavaa Doubles-sarjaa, jonka ideana oli tuoda kussakin kirjassa yhteen kaksi tekijää, toinen niin sanotusta valtavirrasta ja toinen scifikirjallisuudesta, ja näyttää siten, mitä heillä voisi olla yhteistä. Sarjassa ilmestyi kaksoisniteenä esimerkiksi Anselm Hollon runovalikoima Space Baltic ja kyberpunkista tutun Rudy Ruckerin pienoisromaani All the Visions (1991). […]