Kategoria: Pääkirjoitukset

Miia Toivio Suhteemme kaupungistumiseen ja siihen liittyvään huikeaan teknologiseen kehitykseen on muuttunut sitten Olavi Paavolaisen huumaantumisen suurkaupunkien asfaltin ja bensiinin tuoksusta, nopeutuneesta elämäntahdista, kone- ja massakulttuurista teoksessaan Nykyaikaa etsimässä (1929), jonka pyrkimyksistä hän esipuheessaan kirjoittaa: ”Sen tarkoituksena on välittää sitä uutta maailmankuvaa, sitä uutta ja huikaisevasti muuttunutta elämänympäristöä, jonka keskellä elämme, joka määrää työmme, ajattelumme, […]

Miia Toivio Valehtelisin, jos väittäisin, että luen runoutta ranskaksi ja saksaksi. Vaikka jonkinlaiset taidot omaan kummassakin kielessä, on luetun ymmärtäminen erityisesti runouden suhteen niin hankalaa, että törmään käsittämättömyyden muuriin. Kun halu lukea iskee päätänsä kielitaidottomuuden seinään, on ainoa turva muut lukijat, joitten ystävällisyyden varassa olen. Puhun tietenkin kääntäjistä, korvaamattomista tiedon välittäjistä, jotka suomentavat tuntemattomat tekstit […]

Miia Toivio Mistä on pienet runot tehty? Säkeistä vai lauseista, soinnuista vai tauoista? Metaforien ryppäistä vai ajatuksen läpinäkyvyydestä? Kuten tämänkin Tuli&Savun varsin erilaisiin poetiikkoihin perustuvista runoista huomaa, on runo siinä mielessä avoin kirjallisuudenlaji, että hyvin erilaisilla yhdistelmillä saa aikaa kakun, joka ei lässähdä. Ja samaan hengenvetoon runo myös kieltäytyy avoimuudesta ja vaatii rajoja. Sääntöjä. Miellänkin […]

Miia Toivio Kun törmäsin netissä mainokseen jossa luki ”Absolut Dada” niin ymmärsin miksi saattaa alkaa ahdistaa ja ottaa sydämestä, jos yrittää miettiä mitä virkaa dadalla tai surrealismilla tätä nykyä voi enää olla. Jos kaiken maailman keskiluokkaa kosiskelevissa mainoksissa hyödynnetään 1900-luvun avantgarden keinoja, niin eikö ikään kuin astuta pyhän varpaille ja viedään hampaatkin suusta yhdistämällä barrikadeilla […]

Miia Toivio Antologia juhlistaa yksittäistä runoa, joka seisoo omilla jaloillaan. Ainakin paperilla. Ääneen lukeminen on sitten eri asia, kuten sähköinen pintakin; molemmissa runo nojaa johonkin muuhun kuin taittoon ja paperimateriaaliin, ja kustantamon jakelukanaviin, ja sitä ennen, kustannustoimittajan käsityksiin siitä, minkälaista on juuri heidän kustantamonsa kautta julkaistavaksi soveltuva runous. Mutta millaista runoutta Suomessa sitten julkaistaan? Tekisi […]

Miia Toivio – Veikkoseni, minä matkustan vieraisiin maihin. – Vieraisiin maihin? – Amerikkaan. – Amerikkaan? Ja muutamaa hetkeä myöhemmin yksi mielenkiintoisimmista henkilöhahmoista länsimaisessa kirjallisuudessa napsauttaa ohimoonsa pienen reiän. Svidrigailovin, tai miksei myös Kafkan, tai Baudrillardin, siivittäminä mekin lennämme tässä numerossa Amerikkaan, tutustumaan erääseen toisinkirjoittamisen hetkeen, jolla on ollut innostava vaikutus viime vuosikymmenten runoudelle, eikä vain Amerikassa vaan maailmanlaajuisesti. Tässäkin […]

Miia Toivio Koskaan et muuttua saa. Näin lauletaan rakkaimmalle, ihanaiselle, omalle armaalle, jonka toivotaan ainiaan pysyvän samanlaisena sokeripalana kuin minä hän juuri tällä sydäntä polttavan rakkauden hetkellä meidän silmissämme välkkyy. Vaikka todellisuus esirippujen takana taitaa usein olla toisenlainen, kumppanin vaihtaessa vuosien kuluessa väriä ja olomuotoa aivan silmien edessä katsojan voimattomana seuratessa vierestä tätä kauheutta, tuntemattomuutta, […]