Maaria Pääjärvi


Jotta emme puhuisi aivan samaa kieltä

26.8.2011 :: Arvostelut, Nettijulkaisu

Igor Kotjuh: Yritys kumppanuudeksi. Suom. Jukka Mallinen ja Hanna Samola. Savukeidas 2010 Miksihän suomentaja Jukka Mallinen sanoo esipuheessaan vironvenäläistä runoilijaa Igor Kotjuhia modernistiseksi? Kun luen kirjaa, suomennosvalikoimaa Yritys kumppanuudeksi, päällimmäinen vaikutelma on ilman muuta jälkimoderni, ainakin meikäläisittäin ajateltuna, ja siksi Mallisen sanat jäävät mietityttämään.

» Lue lisää

Share

Musiikin, matematiikan ja runouden trigonometriaa

15.8.2011 :: Arvostelut, nro 64

Auli Särkiö: Sarmatia. Mäntykustannus 2011 Mikä se sellainen Eurooppa on, jossa joku sodanjälkeisessä Puolassa pyyhkii pölyt Steinwaylta? Mikä sellainen, jonka museoissa seisovat yhäti samat marmoripintaiset apollot, ja sellainen, jota kutsua “väriseväksi parfymoiduksi mantereeksi”?

» Lue lisää

Share

Runo luki täällä

15.8.2011 :: Arvostelut, nro 64

Jan Hellgren: Mistä käytämme nimeä ” ”, ntamo 2008; Kohina, ntamo 2010 Jan Hellgrenin runokirjoissa ei ole sanoja, joista saisi selvää. Sanahahmoja, raaputtaen yliviivattuja, on. Paperia on rikottu. Kurottu neulan ja langan avulla. Poltettu. Rypistetty, hangattu, piirretty ja pyyhitty väkivalloin pois.

» Lue lisää

Share

Riisuttua riisutaan, Puettua puetaan – toiston ja halun mekaniikkaa

29.5.2011 :: 4|2010, Arvostelut

Eino Santanen: Punainen seinä, Teos 2010 Kun luen Punaista seinää, mieleeni tulee jatkuvasti eräs jokamieheyttä tutkiva runokirja, Conrad Aikenin The Coming Forth by Day of Osiris Jones (1931). Siinä Mr Jonesin muistoa vaalivat esineet, kuten peilit, partasudit ja puistonpenkit, joita hän käytti ja kosketti. Miljöö on arkinen, jopa banaali, hieman sukupuolinen. Vainaja ei ole erityinen, […]

» Lue lisää

Share

Älkööt soihdut hukkaan palako eli miten syntyy klassikko arkistojen pölystä

23.12.2010 :: 2|2010, 3|2010, Arvostelut

L. Onerva: Liekkisydän. Valitut runot. toim. Hannu Mäkelä. Tammi, 2010 Liekkisydän, valikoima L. Onervan (1882–1972) runoja, on leipomassa runoilijattaresta kansallista klassikkoa. Toisin kuin kirjan liepeen teksti lupaa, valikoima ei suinkaan kerro millainen oli tämä ”tyystin uudenlainen tekijä” suomalaisessa runoudessa, vaan tämänkin teoksen jälkeen hänet tunnetaan Eino Leinon ”muusana” ja Leevi Madetojan vaimona.

» Lue lisää

Share

Kun nuori lukee runon

31.3.2010 :: 4|2009, Arvostelut

Runo vieköön. toim. Kari Levola. Tammi 2009 Runo vieköön -opas. Annamari Saure ja Kari Levola. Lukukeskus 2009 “Tärkeintä runoa lukiessa on elämys. Kun ihminen lukee runon, hänessä tapahtuu jotakin […]” Runo vieköön -opas Tammi ja Lukukeskus ovat tehneet yläasteikäisille runoantologian Runo vieköön ja samannimisen oppaan. Runoilijoita on haastettu kirjoittamaan tekstejä nuorille lukijoille. Opettajien opasvihkoon on […]

» Lue lisää

Share

Matkalla kieli ja minä

15.12.2009 :: 3|2009, Arvostelut

Marianna Kurtto: Maisemasta läpi. WSOY 2009 Marianna Kurton toinen runokokoelma Maisemasta läpi on hyvin kaunis. Se on viileä ja kaukainen, kuin taulu, jonka pinta on krakeloitu, täynnä halkeamaa mutta tiiviin lakkapinnan alla. Ikäänkuin barthesilaista halkeamalähtöistä lukutapaa ivatakseen Maisemasta läpi on erittäin tiivis; maisemasta toki ollaan läpi, mutta maisema on vettä läpäisemättömän, rikkumattoman kerroksen alla, suljettuna […]

» Lue lisää

Share

Kolmen kerran Satakieli!

29.11.2009 :: 1|2009, Arvostelut

Juha Siro: Satakieli! Polyfonisia runoja. Like 2008. Ensimmäinen lukukerta: “vain mongoliaa” “Me tehtiin matkaa Ulan Batoriin poliisien moottoripyörillä” (“Varastettu tarina”, 66) Satakieli! lupaa polyfoniaa eli moniäänisyyttä. Luen polyfoniaa mukautuvasti. Asetun ääneen kuin villahanskaan, olen kotona taas, laulakoon kuka mieli. Satakielen! laulu on kollaasien kollaasi, jotain mikä on edessämme jatkuvasti. Ja tunnistettava. Satakieli! “polyfonisina runoina” väittää, […]

» Lue lisää

Share

Tykötarpeita iltatilanteisiin

27.9.2009 :: Arvostelut

Hannele Huovi: Karvakorvan runopurkki. Kuvitus Kristiina Louhi. Tammi 2008 Eräänä päivänä kiukut karkasivat pojan suusta. Ne valtasivat koko talon, ne menivät isosiskon kirjoituspöydälle sanomaan ää-ää-ää, veljen sukkien pohjissa ne ritisivät, pikkusiskon hampaattomasta suusta kaikuivat. Illalla kaikki sanoivat vakavina: äiti, tuleeko tänään iltasatua? – Kyllä, luetaan runoja. Avattiin Karvakorvan runopurkki. Suljettiin Kiukkupurkki. Poika totesi, että sinne […]

» Lue lisää

Share