4|2010


Brittiläisestä nykyrunoudesta

3.6.2011 :: 4|2010, Tulentekoa

Usein tuntuu siltä, että englanninkielisen runouden parissa kaikki kehitys on 1900-luvulla tapahtunut Amerikassa: objektivismi, beat, New Yorkin ensimmäinen, toinen ja kolmas koulukunta, L=A=N=G=U=A=G=E, deep image ja uusformalismi ovat kaikki amerikkalaisia keksintöjä. Britannialainen runous on onnistunut ainoastaan ikivanhojen, sovinnaisten muottien ja kadenssien säilyttämisessä pinnallisin, sisällöllisin päivityksin: Hugo Williams, Andrew Motion, Wendy Cope ja James Fenton kirjoittavat sisäsiistejä, yleviä ajatelmia ymmärrettävin ja perinteisin keinoin, mutta mikään ei käytännössä erota heitä 1700-luvun tai 1600-luvun edeltäjistään, kuten Alexander Popesta ja John Drydenista.

Totuus englantilaisesta runoudesta on kuitenkin toinen. Harva tietää, että 1960- ja 70-luvuilla Britanniassa vaikutti avantgardistinen British Poetry Revival -liike, jonka lähtökohtina olivat sellaiset uranuurtajat kuin Basil Bunting, David Jones ja Hugh MacDiarmid. Vaikka nämä kotoperäisen modernismin edustajat oli käytännössä pyyhitty 1900-luvun kirjallisuushistoriasta konservatiivisten voimien vaikutuksesta, monet runoilijat kuten Ian Hamilton Finlay, Gael Turnbull, Tom Raworth ja Bob Cobbing alkoivat 60-luvulla kyseenalaistaa traditionalistisia runouskäsityksiä. Perustettiin lehtiä, pienkustantamoita ja vallattiin hetkellisesti konservatiivisen valtakulttuurin soihdunkantajasäätiö Poetry Society ja sen julkaisema arvostettu lehti Poetry Review – vaikka konservatiivit onnistuivatkin lopulta häätämään avantgardistit petollisten keinojen avulla säätiöstä.

» Lue lisää

Share

Sanoja kuin omenia

3.6.2011 :: 4|2010, Artikkelit

Michael Hamburger, runoilija ja vanhojen omenalajikkeiden vaalija

Runoilija ja kääntäjä Michael Hamburgerin (1924–2007) talossa oli kuvien perusteella omenia joka puolella. Niitä oli paitsi eteisessä myös työhuoneen hyllyissä, varaston laatikoissa, sekä maahan pudonneena omenapuiden alla. Kaikki eivät olleet syötäviä. Kokoelmassaan From a Diary of a Non-Events (1988) Hamburger kirjaa joulukuisen havainnon:

Rats have gnawed through
Another hardwood frame
To raid the apple store
As if no glut of fallen apples lay
On the rats´ playground larger than room or house. (s. 9)

» Lue lisää

Share

nro 63

3.6.2011 :: 4|2010, Sisällysluettelot

Tuli&Savu » Lue lisää

Share

Pääkirjoitus

3.6.2011 :: 4|2010, Pääkirjoitukset

Tässä numerossa esitellään kuusi brittiläistä nykyrunoilijaa. Kuten valikoiman esittelyssä todetaan, kiinnostavien runojen lisäksi heitä ja monia suomalaisia nykyrunoilijoita yhdistää aktiivinen toiminta blogien, klubien, tapahtumien ja pienkustannustoiminnan parissa.

Lämmin kiitos Teemu Manniselle jälkisanoista ja käännettävien runoilijoiden valikoinnista. Kiitos myös valikoiman suomentajille sekä FILI:lle saadusta käännöstuesta. » Lue lisää

Share

Sisäisiä saaristoja ja Orléansin neitsyen uusi ilmestyminen

30.5.2011 :: 4|2010, Arvostelut

Runoilevien naisten kaupunki – Uutta ranskankielistä runoutta. Toim. & suom. Marja Haapio, Kristina Haataja, Jouni Inkala, Annukka Peura, Helena Sinervo ja Anni Sumari.  238 s. Tammi 2010

Keväällä Tammelta ilmestynyt Runoilevien naisten kaupunki on käännösvalikoima neljäntoista aikamme ranskankielisen naisrunoilijan tuotannoista ja sellaisenaan kulttuuriteko, jollaisia soisi tapahtuvan enemmän.

» Lue lisää

Share

Jokapäiväinen runomme

30.5.2011 :: 4|2010, Arvostelut

Rea Tiirola-Tyni: Silti kirkas, Kaarinan kaupunki 2010

Runo-Kaarina kilpailun 2010 voittanut Rea Tiirola-Tyni debytoi mutkattomilla runoilla, jotka kartoittavat perheenäidin jokapäiväistä elämää. Hänen teoksensa Silti kirkas asettuu tiiviiksi osaksi kodin ja perheen muodostamaa lyyristä maailmaa, joka muodostaa koko elämän puitteet. » Lue lisää

Share

Riisuttua riisutaan, Puettua puetaan – toiston ja halun mekaniikkaa

29.5.2011 :: 4|2010, Arvostelut

Eino Santanen: Punainen seinä, Teos 2010

Kun luen Punaista seinää, mieleeni tulee jatkuvasti eräs jokamieheyttä tutkiva runokirja, Conrad Aikenin The Coming Forth by Day of Osiris Jones (1931). Siinä Mr Jonesin muistoa vaalivat esineet, kuten peilit, partasudit ja puistonpenkit, joita hän käytti ja kosketti. Miljöö on arkinen, jopa banaali, hieman sukupuolinen. Vainaja ei ole erityinen, hän on kuka tahansa, ja Egyptiläisen Kuolleiden kirjan ohjeen mukaan hän kantaa jumala Osiriksen nimeä matkalla manalaan.

» Lue lisää

Share

Fragmentteja sammalen alla

29.5.2011 :: 4|2010, Arvostelut

Timo K. Mukka: Näin hetki sitten ketun. Runoja, proosaa ja muita kirjoituksia 1960-1971. toim. Toni Lahtinen, WSOY 2010

Näin hetki sitten ketun on matkan varrelta haalituista ja vastikään löydetyistä teksteistä koostuva kirjoituskokoelma. Se pyrkii laajentamaan Timo K. Mukan lyhyen uran langettamaa kirjailijakuvaa. Mukan intensiivisen tuotantokauden keskeisimmät teokset ovat saavuttaneet kanonisoidun aseman ja oman, hieman satunnaisenkin aikalaisvastaanottonsa myötä tulleet osaksi suomalaisen kirjallisuuden epookkia – historiankirjoitusta – jossa kaikella on oma roolinsa, kuten missä hyvänsä näytelmässä. » Lue lisää

Share

Uskotko sinä, että Janne rakastaa sinua?

14.5.2011 :: 4|2010, Arvostelut

Janne Kortteinen: Paljain jaloin palavassa viinimarjapensaassa, ntamo 2010

Janne Kortteisen kiitosta kerännyt Paljain jaloin palavassa viinimarjapensaassa ei ole raskas kirja muotonsa tai nyanssiensa puolesta. Se hautoo kuitenkin niin aukinaista tuskaa, että lukija tulee vastustuksestakin huolimatta kiepautetuksi sisään siihen tunnemaailmaan, jossa runkkarin, sosiopaatin ja kouluampujan tunteet ovat luonnollisia. Hyvä niin.

» Lue lisää

Share

Poliittista runoutta mustalaisleireiltä

13.5.2011 :: 4|2010, Arvostelut

Paul Polansky: Mustalaistaksi (suom. Ville Hytönen), Savukeidas 2011

Kun Ville Hytönen Parnassossa 7/2009 julkaistussa esseessään ”Kuin lukisi runoutta päällään seisten” suomi ironian valtaamaa nykyrunoutta ja huomautti vakavuuden puuttumisesta, mieleeni jäivät etenkin hänen tunteelliset sanansa: ”Minua surettaa kuolemanvakavuuden puuttuminen. Se itkettää minua.” Nyt ymmärrän paremmin, mitä hän tarkoitti, sillä Hytönen on suomennostyössään ryhtynyt paikkaamaan vakavuusvajetta: Paul Polanskyn Mustalaistaksi on, todellakin, kuolemanvakavaa runoutta. » Lue lisää

Share