Kristian Blomberg Kaikessa hiljaisuudessa Poesia 2019, 144 s. Otetaan tänäinen ihmissubjekti, laitetaan se avomaastoon, ja jossain kohtaa se alkaa hourailla itseään herraksi. Tai otetaan yksinomaan avomaasto, jossa ollaan, maisema, ja sen keskeen silti punkeaa olio, joka katsoo ylös eli alas, sivuilleen, näkee valon nousevan ja laskevan ja ounastelee koetusta aikaa. Ajalla herrastelu, havainnoilla mestarointi, […]
Erkka Filander Torso Poesia 2016, 118 s. Miten ihminen tänään on ellei perityn tilanteensa varassa? Ja mitä peritty tilanne on ellei unohdusta, yhtäältä kuolemisensa luonnon kadottamista ja toisaalta esineiden maailmalta sulkeutumista, käymistä oletetun itseytensä sisään, käpertymistä katsojan asemaan? Sellaisessa olossa maan perivät edelleen viime kädessä ne, jotka myöntävät tämän tänäisyytensä eivätkä perinjuuriaan myöten haraa […]
Johannes Ojansuu: Katoavaisuuden aineisto. Into 2014. 79 s. Jos aforismin tarkoitteena pitää pientä kattavaa ajatusta, katettava määrittyy ajattelijastaan käsin. Johannes Ojansuu tunnetaan paremmin filosofina kuin aforistikkona ja paratekstuaaliset määreet kertovatkin Katovaisuuden aineiston (2014) syntyneen muutaman viime vuosikymmenen aikana ”filosofisen pohdiskelun sivutuotteena”. Vuolas kirjailijakuvaus teoksen liepeessä tulee täydentäneeksi kokoelman varsinaista tematiikkaa, nimittäin inhimillisen olemisen katoavaisuutta […]
Karri Kokko: Toisaalta. poEsia 2010. Yhtäältä näkee eri tavoin kuin toisaalta. Tästä lähtökohdasta vaikuttaa Karri Kokko laatineen uusimman teoksensa Toisaalta (2010). Kirjan kannessa on merkistöä, joka voisi olla jonkin kielen aakkosia tai vain suomea väärin kirjoitettuna, krumeluurein ja koristein. Tunnustan jopa tarkistaneeni peiliä apua käyttäen, olisiko kannessa sittenkin jotain tuttua. Ei ole.
Janne Kortteinen: Paljain jaloin palavassa viinimarjapensaassa, ntamo 2010 Janne Kortteisen kiitosta kerännyt Paljain jaloin palavassa viinimarjapensaassa ei ole raskas kirja muotonsa tai nyanssiensa puolesta. Se hautoo kuitenkin niin aukinaista tuskaa, että lukija tulee vastustuksestakin huolimatta kiepautetuksi sisään siihen tunnemaailmaan, jossa runkkarin, sosiopaatin ja kouluampujan tunteet ovat luonnollisia. Hyvä niin.