Kategoria: Arvostelut

Timo Harju: Kastelimme heitä runsaasti kahvilla, ntamo 2009 Timo Harjun esikoiskokoelmalla on selvä kiinnekohta reaalisessa maailmassa. Koska Kastelimme heitä runsaasti kahvilla sijoittuu vanhainkotimiljööseen ja perustuu tekijän siviilipalveluskokemuksiin, se saattaa helposti saada sellaisia määreitä kuin ”tärkeä” tai ”rehellinen” tai ”jokin muu latteus kritiikin fraasisanakirjasta”, jotka tapaavat merkitä, että teos palautuu kätevästi sanomalehtiotsikkojen yhteiskunnallisuuteen, totuuslauseeksi johon voi […]

Runo vieköön. toim. Kari Levola. Tammi 2009 Runo vieköön -opas. Annamari Saure ja Kari Levola. Lukukeskus 2009 “Tärkeintä runoa lukiessa on elämys. Kun ihminen lukee runon, hänessä tapahtuu jotakin […]” Runo vieköön -opas Tammi ja Lukukeskus ovat tehneet yläasteikäisille runoantologian Runo vieköön ja samannimisen oppaan. Runoilijoita on haastettu kirjoittamaan tekstejä nuorille lukijoille. Opettajien opasvihkoon on […]

Omar Khaijam. Khajamin lauluja. suom. Kiamars Baghbani ja Leevi Lehto. ntamo 2009. On mielenkiintoista, että Omar Khajamin nelisäkeistä on jo peräti kaksi suoraan alkukielestä tehtyä käännöstä (ensimmäinen on Jaakko Hämeen-Anttilan kääntämä Malja ja mennyt maine, Basam Books, 1999. Häneltä on myös ilmestynyt kirja Omar Khaijam: Runoilijan elämä. Otava, 2008). Kritiikin näkökulmasta tilanne on antoisa. Leevi […]

Jarkko Tontti: Jacasser. Otava 2009. Jarkko Tontin toinen runokokoelma Jacasser on niin trendikäs kuin runokokoelman nyt on mahdollista olla! Teema, miehenä oleminen ja tunteet, on vahvasti ajassa kiinni. Sitä ovat parina viime vuonna hahmotelleet myös esimerkiksi Jukka Viikilä ja Risto Oikarinen. Tapana on suhtautua sukupuoleen hieman vinosti, edellisten sukupolvien identiteettien rakennusaineksia arvostellen. Ja mikäpä olisi […]

Hasso Krull: Meter ja Demeter. WSOY/NVL 2009. suom. Anu Laitila Molempia toki tarvitaan, mutta provokaatio ei saisi vakiintua ainoaksi keinoksi purkaa maailman monimuotoisuutta peittäviä mekanismeja. Sen rinnalla voisi toimia myös pro vokaatio: agressioiden sijaan oman näkökannan perusteleminen tai sen perusteena toimivan kokemuksen jakaminen. Se voisi olla tekona yhtä paljastava, ja ainakin se voisi olla paljaampi. […]

Olli Sinivaara: Valonhetki. Kustannusosakeyhtiö Teos, Helsinki. 2009. Olli Sinivaaran romanttis-esteettinen runokokoelma Valonhetki (2009) on päätösosa kirjailijan esikoiskokoelman Hiililiekin (2005) ja toisen runoteoksen Palavan maan (2007) aloittamalle trilogiamaiselle sarjalle. Sinivaaran kokoelma on kuin impressionistinen maalaus, jonka läpi runon kokeva subjekti kulkee herkin aistein, aivan kuin pyhää etsien. Matka läpi kokemusten ja heijastusten antaa myös aineksia metalyyriseen […]

J.P. Sipilä: Katso kun silloin olen kunnossa. poEsia 2009. Kirjallisuutta vai elokuvaa? Kuvitettua runoutta vai tekstitettyä kuvataidetta? Onko runoilija ”kirjoittanut” tämän? Videorunouden kategorisoimisen kanssa joutuu hankaluuksiin heti alkumetreillä. Ensimmäinen Suomessa julkaistu videorunoteos, J.P. Sipilän Katso kun silloin olen kunnossa, on merkitty ISBN-tunnuksella, mikä tarkoittaa että virallisen tahon (Kansalliskirjasto) mukaan se ”sisällöltään vastaa kirjaa”. Jos sen […]

Bengt Jangfeldt: Panoksena elämä. Vladimir Majakovski ja hänen piirinsä. Suom. Juhani Lindholm, WSOY 2008. Rakas Lili! Liljani, Sinä olit ainoa syyni kirjoittaa, ja Sinä olet ikuisesti muusani; sinetöin tahtoni yhdellä luodilla.

Vesa Haapala: Termini. Otava 2009 Vesa Haapalan toinen kokoelma Termini kaivautuu Rooman kulttuurihistoriaan monipuolisen lähdemateriaalin avulla usein äkkivääristäkin kulmista. Kuten Haapalan esikoisteos, joesta ja sen ympäristöstä inspiroitunut Vantaa, myös Termini on kuitenkin kaukana paikkasidonnaisesta lyriikasta. Teoksen nimi viittaa tietenkin Rooman päärautatieasemaan, ja sitä kautta matkustamisen, liikkeelläolon ja pysähtymisen teemoihin, mutta on tietenkin luettavissa myös suomeksi. […]

Cia Rinne: Zaroum (2001, omakustanne) & Notes for Soloists (2009, oei editör) On hivenen kuun mallista, että kokemuksellisesti monikielinen maailma suodatetaan kirjallisuuteen lähinnä yhden kielen tarjoamien mahdollisuuksien kautta. Tällöin kukin kieli toimii alueellaan kuin traditioittensa hioma linssi: sillä voi toki tarkentaa joihinkin kohteisiin erinomaisesti, mutta jotain myös rajautuu sen mahdollisuuksien ulkopuolelle, jää epätarkaksi. Milloin se […]