Suominimalismi Minimalistisen runon määritelmänä tavataan esittää, että se on niukka, vain muutaman säkeen mittainen teksti, joka esittää ideansa yhteen polttopisteeseen keskittäen. Tässä kirjoituksessa tarkastelen jopa kyseistä määritelmää niukempaa Suomessa yleistynyttä muotoa. Siinä minimalismi rakentuu miltei aina vain yhden merkitsevän yksikön (typografisten merkkien muodostama graafinen kokonaisuus, sana, ilmaus) varaan. Lähden liikkeelle Harry Salmenniemen runoelmasta Texas, […]
Kristian Blomberg
”älkää yhtykö lisääntyäksenne”
31.3.2010 :: 4|2009, Arvostelut
Hasso Krull: Meter ja Demeter. WSOY/NVL 2009. suom. Anu Laitila Molempia toki tarvitaan, mutta provokaatio ei saisi vakiintua ainoaksi keinoksi purkaa maailman monimuotoisuutta peittäviä mekanismeja. Sen rinnalla voisi toimia myös pro vokaatio: agressioiden sijaan oman näkökannan perusteleminen tai sen perusteena toimivan kokemuksen jakaminen. Se voisi olla tekona yhtä paljastava, ja ainakin se voisi olla paljaampi. […]
2000-luvun runous
31.3.2010 :: 4|2009, Tulentekoa
Artikkelin kirjoittivat Kristian Blombergin lisäksi Henriikka Tavi ja Teemu Manninen. -Toim. huom. Asennonvaihdokset Asennonvaihdoksilla voidaan tarkoittaa joko puhujan minäkuvassa tai maailmasuhteessa tapahtuvia muutoksia, tai usein nopeita, muutaman säkeen välein seuraavia muutoksia useampien puhujien välillä ja puheen rekisterien ”asennoissa”. Tällä on pyritty a) irtaantumaan runoa tyypillisestä hallitsevasta ja yhtenäisyyttä rakentavasta puhetilanteesta tai b) esteettiseen vaihteluun ja […]
interest-things
15.12.2009 :: 3|2009, Arvostelut
Cia Rinne: Zaroum (2001, omakustanne) & Notes for Soloists (2009, oei editör) On hivenen kuun mallista, että kokemuksellisesti monikielinen maailma suodatetaan kirjallisuuteen lähinnä yhden kielen tarjoamien mahdollisuuksien kautta. Tällöin kukin kieli toimii alueellaan kuin traditioittensa hioma linssi: sillä voi toki tarkentaa joihinkin kohteisiin erinomaisesti, mutta jotain myös rajautuu sen mahdollisuuksien ulkopuolelle, jää epätarkaksi. Milloin se […]
Katu kadulta taivaaseen
29.11.2009 :: 1|2009, Arvostelut
Katu kadulta taivaaseen. Puoli vuosisataa espanjalaista nykyrunoutta. Toimittaneet ja suomentaneet Tarja Roinila ja Jukka Koskelainen. WSOY 2008. ”oi kuka toisi meille riimin, musiikin, äänen joka särkisi tukehtumisen” Kirjoitan tätä arvostelua sitä auringossa huuruavaa härkää vasten, että Tarja Roinilan ja Jukka Koskelaisen yhdessä kääntämä Katu kadulta taivaaseen on jo saanut yllin kyllin riemastunutta mandoliininsoittoa sekä palkintojen […]
Hölynpölyä
24.9.2009 :: 2|2009, Tulentekoa
”Yleensä kun ihminen sanoja kuulee, myös ajatuksen niihin kätkeytyvän luulee.” (J. W. Goethe, Faust I) 1800-luvun lopulla syntyneestä nonsensesta voisi olla helppo pitää. Lorumaisesti etenevä, suun kakofonian ja eufonian paukkupurukumeilla täyttävä hyväntuulisuus saattelee silmän purjeita säkeestä toiseen. Aina kunnes lukemisen lihaskalvo repeää ja silmästä solahtaa sisään jotain kirvelevää. Ja välillä joitain ajatuksia sikiäärytmin alla, aivojen […]