Outi Oja


Puheenomaisuutta vastaan, veistosmaisuuden puolesta?

25.2.2012 :: Arvostelut, nro 62, Tuli&Savu-kirja

Tiina Lehikoinen: Turvalliset veistokset. ntamo 2009. Kirjoittajaohjaaja Tiina Lehikoisen (s. 1982) toinen teos Turvalliset veistokset on värikäs, moneen suuntaan rönsyilevä, levoton runokokoelma. Tästä vihjaa jo se, kuinka monenlaisia runoja Lehikoinen kirjoittaa; kokoelmassa on ainakin pitkiä proosarunoja, säemuotoon asetettuja tekstejä, kahden puhujan dialogista koostuvia runoja sekä ihmisen tai eläimen hahmoon aseteltuja kuvarunoja. Lukijan pysäyttävät välillä myös […]

» Lue lisää

Share

Katvesilmänräpäyksiä liian pitkästä tarinasta

31.3.2010 :: 4|2009, Arvostelut

Olli Sinivaara: Valonhetki. Kustannusosakeyhtiö Teos, Helsinki. 2009. Olli Sinivaaran romanttis-esteettinen runokokoelma Valonhetki (2009) on päätösosa kirjailijan esikoiskokoelman Hiililiekin (2005) ja toisen runoteoksen Palavan maan (2007) aloittamalle trilogiamaiselle sarjalle. Sinivaaran kokoelma on kuin impressionistinen maalaus, jonka läpi runon kokeva subjekti kulkee herkin aistein, aivan kuin pyhää etsien. Matka läpi kokemusten ja heijastusten antaa myös aineksia metalyyriseen […]

» Lue lisää

Share

Ihmiset koe-eläinten kaltaiset

15.12.2009 :: 3|2009, Arvostelut

Sanna Karlström: Harry Harlow’n rakkauselämät. Runoja. Otava, Helsinki. 2009. Sanna Karlströmin (s. 1975) kolmannen runokokoelman Harry Harlow’n rakkauselämät (2009) sysimustassa kannessa kiiltää eläimen ruumiin muotoja jäljittelevä rautahäkki, jonka sisällä sykkii särkynyt, punainen sydän. Kansikuva muistuttaa lukijaa kokoelman nimihenkilön, yhdysvaltaisen psykologi Harry Harlow’n (1905–1981) reesusapinakokeista, joissa käytettyä teräslankaista sijaisemoa tiedemies nimitti termillä iron maiden (rautaneitsyt). Sadistisuudesta […]

» Lue lisää

Share