Ajatus virtaa, puhe sorisee

19.8.2012 :: Arvostelut, nro 65-66

Tero Hannula: Subtanssi. Runoja. ntamo 2010.

Tero Hannula debytoi vuonna 2010 kahdesti. Ensin ilmestyi lyhytproosateos Tunkeilija, myöhemmin runoesikoinen Subtanssi. Runoja hän on aiemmin blogannut esimerkiksi omassa Sanojanossa ja yhteisöllisessä Nanonen-blogissa.

Teoksella on kaunis nimi. Subtanssi on itsessään sanaruno, joka kuvaa sanarunouden toimintaperiaatteetta. Sanalla on abstrakti merkitys, jota sopimuksenvarainen sanahahmo kuvastaa. Sanaruno rikkoo hahmon muuttaen sen monihahmotteisempaan suuntaan. Sanaruno saa kiinteän hahmonsa aliset merkitykset tanssiin.Subtanssi kysyy informaatioyhteiskunnan tietotulvan äärellä, missä on sisältö, mikä on merkityksellistä. Teoksen rakenne vaikuttaa tiedon ylitarjonnasta seuraavan ähkyn kuvalta. Välillä lukeminen sujuu kevyesti, kuten väljästi aseteltujen sanarunojen äärellä. Niille on annettu tilaa, jolloin lähiluku ja syventyminen on helppoa. Toisinaan taas tekstimassat vyöryvät päälle niin, että on pidettävä tiukasti runon reunasta kiinni pysyäkseen mukana. Näin esimerkiksi runokatkelmassa, jossa useat eri keskustelut törmäävät muodostaen torimaisen äänimaiseman:

”Katsottuani Areenalta ko. ohjelman tuli mieleen, että voisiko tuossa
olla syy ”suvaitsevaisuuteen”, kun naisilla ei ole roolimalleja?

Kun varastan, rinnassa on sellainen sisäinen hehku

Vaikka uskon että väkivalta on pahaa sinänsä, en ole pasifisti –
uskon että sen lisäksi että väkivalta on oikeutettua erityistilanteissa
(kuten Gandhi ja Martin Luther King uskoivat),

– –

hillitsemishäiriöksi, johon kuuluu hallitsematon, toistuva ja
pakonomainen yllyke”

Leikellyt osaset tuntuvat paikantuvan internetin keskustelupalstoille. Kollaasi onkin sanarunon ohella kokoelman keskeisiä tekniikoita. Hannula törmäyttää anonyymit puheenvuorot tavalla, joka korostaa niiden henkilökohtaisuutta. Katkelmat ovat tunnustuksellisia toisin kuin arkipuhe yleensä.

Paikoin runomateriaali on yksiäänistä ja ehyttä. Toisinaan lauseet ovat sekoitus raakaa, hiomatonta ja yhdentekevää sanamassaa, jota Internetissä on riittämiin. Hannula saksii irvokkaimpia löytöjä uuteen kuosiin, kuten Nokiaa ja Big Brotheria yhdistelevässä uutisotsikossa: ”Nokian suurin moka oli hedelmiä slummiin”. Slummi on BB–talossa rajattu, vähäosaisuutta simuloiva tila, johon osa kilpailijoista sijoitettiin. Nokia, kansallisylpeyttä herättävä kasvoton oikeustoimihenkilö, on luontevasti subjektina päivittäisissä otsikoissa. Järjettömän liittäminen mielettömään saa naurahtelemaan kolkosti. Tämä ei ole kovin kaukana älyvapaimmista uutislinkeistä. Toinen mainontaa, sensaatiota ja rahaa osuvasti kuvaava poiminta on huomiotalouskielen keskeinen imperatiivi, ”katso”. Sen varaan Hannula listaa kaiken sen, mikä ei katsomisen arvoista ole.

Teos päättyy flarf-nostatukseen, jossa lainataan kipulauseita niin Päihdelinkin kuin Hommafoorumin keskustelupalstalta. Päihteidenkäyttö, yksinäisyys ja viha muodostavat moniäänisen proosarunon, jota on tukahduttava lukea. Eikä materiaali ole liioiteltua. Pitkäaikaisena hommafoorumin lukijana olen vaikuttunut poiminnoista. Ne ovat hienovaraisia nostoja, jotka kuvaavat puhujien maailmankuvan vinoutuneisuutta, kolonialistista ja laiskasti toiseuttavaa ajattelua.

Meille annetaan mahdollisuus muuttua suomeen tulevan afrikkalaisuuden
myötä. Pihalla siintäviin puihin kiipeily voi avittaa, ja antaa jotain puusta
löytyvää syötävää. Lääkitys – kuten Prozac – yleensä vain demppaa aiemmin
mainittujen sisäisten ristiriitojen käsittelyä, ilman että ihminen pystyy ottamaan
käyttöönsä uusia ajattelu- ja toimintastrategioita. Maija ei ole edelleenkään
julkaissut kommenttiani, koska se ei tue hänen kuvaansa nettinatseista ja on
muutenkin kiusallinen. Saas nähdä julkaiseeko Rumba. Tulitukea on eräältä
kollegalta tullut mutta lisääkin kaivataan…

Vyöry muistuttaa Karri Kokon Varjofinlandiaa, mutta on tunneskaalaltaan laajempi. Se ulottuu pitkälle vihan ja ennakkoluulojen piirin.

Subtanssi viittaa avoimesti muuhun nykyrunouteen. Takakannessa tunnustetaan avoimesti velka Kristian Blombergille ja Harry Salmenniemelle. Alluusiot heidän runouteensa ovat vaivattomasti löydettävissä. Jos flarf-runoissa mieleen tulee Kokko, niin sanarunojen osalta ollaan paikoin Mikael Bryggerin tuotannon tuntumassa. Sisällysluetteloton, osastoton ja runorajaton Subtanssi kokoaakin laajalti 2000-luvun runouden. Hahmottomuudessaan kokoelma on läkähdyttävä. Sen sisältämät tyylikeinot ovat perusteltuja, mutta niistä rakentuva kokonaisuus on raskas, puuduttavakin.

Vaikka teos on tyylillisesti kuin monen eri kirjoittajan hybridi, sen sisältämät ajatukset ovat ajankohtaisuuden lisäksi omintakeisia. Teos sisältää oivalluksia, jotka saavat hyrisemään mielihyvästä. Esimerkiksi alatyylisen puheen liittäminen äänteellisesti samankaltaiseen sana-ainekseen tuo ilmi nautinnon, joka on epäsopivaa tyyliä tärkeämpää. Seuraavassa runossa Naurahdukset, huudahdukset ja ruumiillinen sisältö on yksiselitteisen nautinnollinen lausua. Kun sen aiheena on kuitenkin pakko ja eritteet, tulee kysyneeksi, onko oma puhe joskus tällaista omalla äänellään ulostamista?

lihallitsematon suuttomien halut ah maahan hallitsematon ulostaminen
haluttomat maha ulostaminen mouth matalat ah haluttomat ahma
ulostaminen mouth malttaa ah hommattu alta ulostaminen ulostaminen olutta
tamma hah huom matt alat ah luotat tamma hah huom mahataltat, lohtumahat
matala-alat,
mahat, alat hahmottua

Tällainen vyörytys on tuttua virtuaalisista mielipideoksennuksista. Keskustelupalstat ovat pullollaan tunnepitoista tajunnanvirtaa, jossa on muutamat avainsanat, jotka yhdistävät sen maailmaan (afrikkalaiset / diapam). Oman kantansa ilmaisemisen ehdoissa on tapahtunut selkeä muutos. Nykyään ei ole selkeää etikettiä tai säännöstöä, lähes kaikki on sallittua

Subtanssi on poikkeuksellisen ansiokas runoesikoinen. Näin syväluotaava näkemys puheen ja tekstin kulttuurista ansaitsee tulla huomatuksi. Teos kuvaa yhteiskunnallista aikaa ja tilaa pelottavalla tavalla; siitä välittyy pelko, että ympäristömme on täynnä vuorovaikutuksetonta kakofoniaa. Vaivaako eriytynyttä yhteiskuntaamme ”kommunikato”, niin kuin Hannulan teoksen ensiruno kuuluu?

Share

Voit seurata tämän jutun kommentteja tilaamalla RSS-syötteen. Voit kirjoittaa kommentin tai tehdä paluuviittauksen omasta blogistasi.

Yksi kommentti

  1. anselmi:

    Kiintoisaa.

Kommentoi