Välimerkkiromaani sortuu kliseisiin (mutta nousee lopuksi)

25.8.2011 :: Arvostelut, nro 64

Dan Waber: kakin ja puon ensimmäiset seikkailut. poEsia 2010

Kakin ja puon ensimmäiset seikkailut on kaksoispisteen ja puolipisteen romanssi. Kysymyksessä on puhdasverinen välimerkkiromaani, koska tarina on kerrottu pelkästään välimerkein, nimihenkilöinä tuijottava kak : ja silmää vinkkaava puo ;

Henkilöhahmona naispuolinen puolipiste on leikkisä, ja sillä on hyvä rytmitaju. Kaksoispiste on aluksi hieman jököttävän oloinen, tämä tulee esille avausluvussa nimeltä ”He tapaavat”. Siinä kaksoispiste ilmeisen pitkästyneenä puuhailee pelkän viivan kanssa, kunnes veikeä puolipiste tulee paikalle. Kohtaus on kerrottu tiiviisti seuraavalla tavalla:

~;:

Välimerkkiromaanissa kerronta hahmottuu aluksi varsin helposti, ja tarinakin tuntuu kliseiseltä, kunnes lukija alkaa miettiä välimerkki-ilmeiden monitulkintaisuutta. Onko kaikki kuitenkaan sitä, miltä ensin näyttää? Avausluvussa kak ja puo ovat erillään, ilmehtien vuorotellen omalla sivullaan. Avausluvun viimeisellä sivulla he kohtaavat ja lukijan mielikuvituksen varaan jää se mitä kohtauksessa tapahtuu.

Välimerkkiromaani on laji, joka hyödyntää kirjoitusnäppäimistöä ja chat -kielestä periytyneitä erilaisia katseen, silmäniskun, tuijotuksen, hämmästyksen ja kysymyksen merkkejä. Se on rajautunut pelkästään ilmeisiin ja kerrontaan, visuaaliset ikonit eli ASCII taiteen kuvanrakentelu on jätetty kokonaan pois. Tämä on luontevaa, koska kerronta rakentuu pelkästään välimerkkien ilmehtimiseen.

Romaanin toinen luku ”kak brassailee suudelman toivossa” kääntää alkuoletukset yllättävästi nurin, koska aluksi niin jäykän oloinen kak innostuessaan muuttuu varsin räiskähteleväksi tyypiksi. Koko brassailun ajan taas aiemmin niin veikeästi silmää vinkkaileva puo pitääkin yllä vain yhtä, tosin lumoutunutta, ilmettä.

Romaanin heikoin vaihe on ”neito hädässä” luku. Se palauttaa chat -aikakauden välimerkkiviestinnän ritariromaanin aikakaudelle. Puo on vangittuna, eikä sulkumerkkien ympäröimänä voi tehdä muuta kuin lähettää huutomerkkejä. Ritarillinen kak hyppii, ryömii ja voittaa esteet, sinkauttaen lopulta kenoviivalla itsensä neidon avuksi. Tämän muuten varsin tavanomaisen luvun erikoispiirteenä ovat lainausmerkit – pelkän ilmehtimisen lisäksi kak ja puo alkavat replikoida.

Romaanin sukupuoliasetelmaa voi moittia konservatiiviseksi. Jämäkkä kaksoispiste on aktiivinen miestoimija, sen vastapainona korostuu puolipisteen tahdikkuus ja tunteellisuus. On oireellista, että halua, seksuaalista kiihkoa ilmaiseva, aaltoviiva on vain naisen hallussa. Niinpä luku ”8 treffit, häät & kuherruskuukausi” kertoo pelkästään naisen nautinnosta – ja voi noita aaltoviivojen ryöppyjä joita puo kokee. Miespuolinen kak on telakoitunut hänen kylkeensä ja jököttää sinä ilmeenkään värähtämättä. Sama mies, joka brassaili uskomattoman ilmeikkäästi 2 luvussa, on 8 treffien, häiden ja kuherruskuukauden ajan pelkkää kaksoispistettä. Välimerkkiromaani etenee siten, että luku luvulta ilmaisun repertuaari kasvaa. Teoksen loppuluvut, jotka kertovat avioliiton arjesta, ovat välimerkkikieleltään teoksen rikkainta antia. Vaikka luvut kertovat vain pariskunnan shoppailusta – he valitsevat yhdessä miehelle solmio ja hankkivat lemmikkikalan – silti heidän kommunikaationsa alkaa olla jo tajunnanvirtamaisen rikasta. Nämä viimeiset luvut ovat myös sellaisia joihin lukija mielellään palaa, koska vaikuttaa siltä kuin heille olisi kehittynyt jokin kahdenkeskinen kieli jota muut voivat vain aavistaa.

Romaani päättyy selkeään ja yksitulkintaiseen loppun, viimeisen luvun nimi ilmaisee tarkalleen sen mitä merkeillä tapahtuu. Sen ymmärtää helposti kun on lukenut romaanin:

(:)& \= ~;§:=/

Share

Voit seurata tämän jutun kommentteja tilaamalla RSS-syötteen. Voit kirjoittaa kommentin tai tehdä paluuviittauksen omasta blogistasi.

Kommentoi