Miia Toivio Antologia juhlistaa yksittäistä runoa, joka seisoo omilla jaloillaan. Ainakin paperilla. Ääneen lukeminen on sitten eri asia, kuten sähköinen pintakin; molemmissa runo nojaa johonkin muuhun kuin taittoon ja paperimateriaaliin, ja kustantamon jakelukanaviin, ja sitä ennen, kustannustoimittajan käsityksiin siitä, minkälaista on juuri heidän kustantamonsa kautta julkaistavaksi soveltuva runous. Mutta millaista runoutta Suomessa sitten julkaistaan? Tekisi […]
Miia Toivio – Veikkoseni, minä matkustan vieraisiin maihin. – Vieraisiin maihin? – Amerikkaan. – Amerikkaan? Ja muutamaa hetkeä myöhemmin yksi mielenkiintoisimmista henkilöhahmoista länsimaisessa kirjallisuudessa napsauttaa ohimoonsa pienen reiän. Svidrigailovin, tai miksei myös Kafkan, tai Baudrillardin, siivittäminä mekin lennämme tässä numerossa Amerikkaan, tutustumaan erääseen toisinkirjoittamisen hetkeen, jolla on ollut innostava vaikutus viime vuosikymmenten runoudelle, eikä vain Amerikassa vaan maailmanlaajuisesti. Tässäkin […]
Miia Toivio Koskaan et muuttua saa. Näin lauletaan rakkaimmalle, ihanaiselle, omalle armaalle, jonka toivotaan ainiaan pysyvän samanlaisena sokeripalana kuin minä hän juuri tällä sydäntä polttavan rakkauden hetkellä meidän silmissämme välkkyy. Vaikka todellisuus esirippujen takana taitaa usein olla toisenlainen, kumppanin vaihtaessa vuosien kuluessa väriä ja olomuotoa aivan silmien edessä katsojan voimattomana seuratessa vierestä tätä kauheutta, tuntemattomuutta, […]