Kategoriat
Arvostelut

Kaiken mitan nimi

Tõnu Õnnepalu
Mitta
suomentanut Katja Meriluoto
Kustannusliike Parkko 2019, 85 s.

 

Eräs Viron merkittävimmistä kirjallisista vaikuttajista Tõnu Õnnepalu tunnetaan teostensa älyllisestä ja pohdiskelevasta otteesta, luonnonläheisyydestä ja hiotusta tyylistä. Hän on niittänyt mainetta romaanikirjailijana, mutta on myös osallistunut merkittävällä tavalla Viron runollisen maiseman muovaamiseen. Aiemmin Emil Toden pseudonyymillä julkaistua Mitta-kokoelmaa voi pitää Õnnepalun runouden hengellisenä ja filosofisena huipennuksena.

Mitan ilmestyessä vuonna 1996 kriitikot pitivät sitä vanhanaikaisena, sillä jälleen itsenäistynyttä Viroa huuhtoi noihin aikoihin merkittävä kokeellisen runouden aalto. Mitan runot eivät ole erityisen kokeilevia, ja niiden ilmaisu on lähempänä modernismia kuin postmodernismia. Kokoelman tyylin ylevyys ja sen ajoittaiset raamatulliset vivahteet varmasti vahvistavat tätä vaikutelmaa. Noin kaksi vuosikymmentä myöhemmin voidaan kuitenkin väittää, ettei virolaisen runouden 1990-luvusta voi saada täyttä kuvaa huomioimatta Õnnepalun Mittaa.

Teoksen vapaamittaisissa, keskimäärin kokonaisen aukeaman laajuisissa runoissa filosofinen asenne asettuu keskiöön. Õnnepalun aikaisemmallekin runoudelle tyypilliset luontokuvaukset ovat Mitassa edelleen tärkeitä, mutta ne asettuvat siinä kirjoittajan muuta tuotantoa selkeämmin taka-alalle ja osallistuvat lähinnä muiden teemojen esilletuontiin. Luontokuvat palvelevat ja värittävät filosofisten pohdintojen esitystä tuomalla niihin konkretiaa ja kauneutta.

 

Tänään taivas on pilvessä, valoa on vähemmän ja näen paremmin.
Ja se tekee minut surullisemmaksi, mutta suru ei ole pahasta,
yhtä lailla se kuuluu Tuntemattomalle minussa kuin ilokin.

 

Luontokuvaston lisäksi Mitassa palataan toistuvasti rakkauteen. Kokoelma koostuu suurelta osin eräänlaisista rakkausrunoista, jotka puhuttelevat toisessa persoonassa tuntemattomaksi jäävää rakastettua. Kokoelman muita teemoja ajatellen tämä piirre muistuttaa hieman ainakin Ristin Johanneksen kristillistä mystiikkaa, jossa Jumalaa puhutellaan rakkauden kohteena kuin balladissa. Mitassakin elämää suurempia teemoja käsitellään pitkälti rakkauden kautta, mutta siinä rakkauden kohde on kuolevainen. Tunne puolestaan saa yliluonnollisia vivahteita. Mitan kuvaama rakkaus ja kaipuu kohottavat ihmistenvälisen suhteen eksistentialistiseksi ja jopa jumalalliseksi asiaksi, etenkin kun runojen puhuja potee yksinäisyydessään voimattomuutta kohtalon ja jumaluuksien edessä.

 

Ja olet uni, olet uni,
josta uinuvat jumalat näkevät unta minussa.
Uni, jonka elinkautisvanki olen,
sillä en voi herätä siitä.

 

Mitan tyylissä kenties silmiinpistävintä on runojen päiväkirjamaisuus. Ja vaikka rukouksenomainen ja Raamatusta ammentava ote hallitseekin kokoelmaa, se koostuu suurelta osin suhteellisen nöyrästä ja arkipäiväisestä ilmaisusta. ”Yöllä satoi. / Maa on vihreämpi.”; ”Luin eilen sanomalehden tiedesivulta / David Bohmin universumiparadigmasta”. Kaava toistuu yksittäisissä runoissa läpi kokoelman: ensin aloitetaan arkisia asioita käsittelevällä lähes lokikirjamaisella päiväkirjamerkinnällä, joka herättää jonkin toisen, syvällisemmän ajatuksen. Siirtymät aiheesta toiseen tapahtuvat saumattomana ajatuksenvirtana, kunnes käsitellyt aiheet sidotaan loppua kohden harkituksi kokonaisuudeksi, joka eroaa selvästi suunnittelemattomasta päiväkirjamerkinnästä.

Vaikka runoissa ajoittain puhutellaan toisessa persoonassa, niissä korostuu eniten puhujan itsereflektio ja pohdiskelu. Päiväkirjamaisuus ei myöskään rajoitu luonnon ja kirjoittajan elämän kuvailuun, vaan se ulottuu myös hänen hengelliseen kehitykseensä. Mitta on eräänlainen hengellinen kehityskertomus, jolla on juoni ja loppuhuipennus.

 

Ja jos rakastaisin sinua, olisi helppoa:
minua ei olisi olemassa, olisi vain hyvä sinulle.
Jos olisimme todellisia, meidän pitäisi vain unohtaa itsemme
eikä koskaan ajatella rakkautta.

 

Toistuvia sanoja runosta runoon ovat ainakin linnut, lumi, liha, sana, Aurinko, kaikki, jumalat, Jumala, Nimetön, sana ja mitta.

Toistuvaan luontokuvastoon kuuluvat lintujen, yksittäisten lintulajien ja lumen lisäksi pienemmissä määrin ainakin sade ja usva. Nämä kaikki ovat varmasti Hiidenmaan keväästä poimittuja elementtejä, sillä runokokoelma valmistui mitä todennäköisimmin Hiidenmaan luonnon helmassa. Õnnepalun katsotaan yleensä kirjoittavan suoraan omalla äänellään, ja ehkä kokoelman päiväkirjamaisuuskin juontuu todellisista päiväkirjamerkinnöistä.

Sen lisäksi, että luontokuvaukset värittävät filosofista pohdiskelua ja toimivat kontekstin mukaan erinäisinä symboleina, voi lintujen, lumen, sateen ja usvan käyttäytymisestä seurata myös kevään kulkua ja kesän saapumista, mikä peilaa kokoelman henkilökohtaisen valaistumisen teemaa.

 

Talvi kyllä päättyy,
mutta se ei ole voitto eikä tappio.
Talvi vain päättyy,
ja kuitenkin odotan aina sen lähtöä
aivan kuin olisi mahdollista, ettei se menekään.

 

Aurinko on elämän alkusyy ja sen ylläpitäjä. Se symboloi usein jumalaa ja taitaa kuulua Mitassakin ihmistä suurempien voimien Pantheoniin. Jumalat puolestaan edustavat kohtaloa ja ihmistä suurempia voimia, jotka ovat Mitan tematiikassa tärkeässä osassa. Jumalaa ja jumalia sekä Aurinkoa ja aurinkoa useammin Mitassa nimetään kuitenkin Nimetön, joka tuntuu edustavan jotakin jumalallistakin suurempaa voimaa maailman ja olemisen ytimessä. Hän on ehkä itse oleminen, kaiken välttämättömyys tai maailmankaikkeuden järjestys. Tarkkaa kuvausta on vaikea antaa, joten syystäkin tuota voimaa kutsutaan kokoelmassa Nimettömäksi.

Avoimeksi jää kysymys siitä, voisiko Nimetöntä yksinkertaisesti pitää Jumalana ehkäpä Jumalana ”oikein ymmärrettynä” tehdäksemme eron Nimettömän ja Jumalaksi tai jumaliksi nimitettyjen olentojen välille. Kyseessä on todennäköisesti Jumala jokseenkin spinozalaisessa mielessä, jossa Hänet samaistetaan maailmaan ja Luontoon kokonaisuutena toisin kuin Jumalan nimellä kulkeva personifioitu Jumala. Johdannaisesti Õnnepalun runouden maailmankuva  sikäli kuin se ilmenee Mitassa — heijastaa vahvasti buddhalaisia ja muita ajatusperinteitä, joissa maailma nähdään yhtenä mystisenä kokonaisuutena.

Nimetön on yhtä aikaa arvoituksellinen, pelottava, turvallinen ja kaunis. Ehkä jossakin määrin subliimi. Se on yhtä aikaa tuntematon, armoton maailmankaikkeus ja jokaiselle olemassaoloon osallistuvalle mitä tutuin asia. Ilmeinen ristiriita pitää sisällään myös sovinnon mahdollisuuden, jota Mitassa etsitään.

Lieneekin selvää, ettei Mitassa sitouduta katsomuksellisesti kristinuskoon, vaikka se ammentaakin paljon sen estetiikasta ja hengellisyydestä. Se ei toisaalta myöskään sitoudu sellaisenaan Spinozan maailmankatsomukseen tai mihinkään valmiiseen itämaiseen perinteeseen. Muiden todettujen vaikutteiden lisäksi Mitassa mainitaan useaan kertaan nimeltä fyysikko David Bohm, jonka kvanttifysiikan kryptisiä ilmiöitä koskevat johtopäätökset lähenevät ajoittain hengentieteitä. Bohmista lukeminen tuntuukin olevan yksi Mitan tärkeimmistä katalyyteista. Mitassa pyritään pohjimmiltaan sovintoon erilaisten uskomusjärjestelmien välillä, kuten myös Bohmin katsotaan tehneen filosofiassaan:

 

David Bohmin käsitys on sänky,
johon voisivat käydä niin Usko kuin Tiedekin
ja nukkua siellä yhdessä kaikkien myyttien ja jumalten kanssa.

 

Bohmin lisäksi Mitassa luetaan Fernando Pessoaa ja Protagorasta. Pessoan vaikutus Õnnepalun runouteen onkin ilmeinen, sillä molemmat lähenevät filosofisia teemoja verrattavilla tyyleillä. Õnnepalu on myös kääntänyt Pessoan tuotantoa viroksi. Protagoras, joka kuuluisasti totesi ihmisen olevan kaiken mitta, on myös huomattava taustavaikuttaja. Esille tulee erityisesti kontrasti ihmisen osan ja jumalallisen objektiivisuuden välillä, etenkin yksilön ja minuuden pohtiessa paikkaansa maailmassa. Itsen mittaamisen ja oman mittaamiskyvyn rajoja koetellaan kokoelmassa eri näkökulmista, erityisesti toiseen kohdistuvan rakkauden, Kaiken ja Ei-minkään kautta.

 

En ole koskaan uskonut, että kukaan maan päällä tietää Mitan,
että kukaan voi sanoa minulle mikä asia se on, mikä on;
että joku tai jokin voi mitata minut
tai mitata minusta osan
ennen kuin Nimetön napsauttaa mittakepin poikki.

 

Mitat ja mittaaminen esiintyvät Mitassa erinäisissä muodoissa. Teoksessa mitataan niin etäisyyttä kuin lämpöä ja aikaa, mutta ennen kaikkea mittauksen kohteena on yksinkertaisesti maailma ja spinozalaisittain katsottuna Jumala. Yhtäältä ihminen on kaiken mitta, mutta samanaikaisesti tuntuu siltä kuin Nimetön olisi mitannut kaiken entuudestaan. Mittaaminen lomittuu mielenkiintoisesti teoksen bohmilaisiin, kvanttifysiikkaa hipoviin pohjavireisiin. Voisihan koko kvanttifysiikan suurimpien kysymystenasetteluiden katsoa perustuvan juuri mittaamiseen ja sen aiheuttamiin ongelmiin eri mittakaavojen ja tasojen välillä liikuttaessa.

Toistuvat maininnat lihasta tuovat Mittaan vankan vastaparin Nimettömän ja jumalten muodottomuudelle. Se myös peilaa temaattista vastakkainasettelua subjektiivisuuden ja objektiivisen todellisuuden välillä ja muistuttaa kauniita luontokuvauksia reaalisemmin sekä olemassaolon että rakkauden lihallisuudesta.

Mitta on hieno kokonaisuus, joka etenee vakaasti kohti päätepistettään kuin juonellinen meditaatio tai sarja rukouksia. Yksittäiset runot pitävät pintansa myös erilleen poimittuina, ja niitä onkin poimittu kokoelmasta erinäisiin tarkoituksiin. Suomeksi Mitan runoja on julkaistu ainakin Raija Hämäläisen suomentamassa valikoimassa Kirje maalta, joka tarjoaa läpileikkauksen Õnnepalun koko runotuotannosta. On kuitenkin aivan erilainen kokemus lukea Mitta kokonaisuudessaan juuri sen jatkuvuuden vuoksi. Katja Meriluodon suomennos on soljuva ja huomaamaton tulkkaus ajattomasta klassikosta. Mitta puhuttelee edelleen, ehkä entistä enemmän postpostmodernina aikana, kun kyyninen ironia on korvannut kaiken merkityksellisen eikä elämän banaalisuuteen tunnu olevan muuta ratkaisua kuin fatalismi. Edelleen, kun maailma tuntuu mielettömältä ja sen ote yksilöstä aiheuttaa toivottomuutta, Mitta muistuttaa ihmisen osasta ja siitä, ettei kaiken mittaaminen eroa ei-minkään mittaamisesta. Molemmat ovat lihan armoilla ja viime kädessä nimettömiä.

 

Carlos Lievonen

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.