Eino Santanen
Yleisö
Teos 2017, 102 s.
Eino Santasen Yleisö on jatkoa vuonna 2014 ilmestyneelle teokselle Tekniikan maailmat. Nämä kaksi kirjaa muodostavat jatkumon niin käsittelemiensä aiheiden puolesta kuin ulkoasultaan ja asettelultaan. Kokoelmat ovat myös rakenteeltaan hyvin samanlaisia; niiden osastot on otsikoitu samantapaisin otsikoin ja ne ovat laajuudeltaan ja asettelultaan melkein identtiset. Kummassakin teoksessa on myös osasto, joka koostuu 20 euron seteleille kirjoituskoneella kirjoitetuista runoista.
Tekniikan maailmat käsittelee teknistyvää nykymaailmaa, mutta ehkä vielä tärkeämmässä roolissa on kuitenkin raha ja sen keskeinen merkitys kulttuurissamme. Yleisö jatkaa samoilla linjoilla sekä tekniikan että rahan osalta. Nyt esillä on aikaisempaa näkyvämmin huomiotalous, johon yksilötkin osallistuvat esittämällä itseään sosiaalisessa mediassa. Tästä tulee teoksen nimi: ihmiset, joita joskus kutsuttiin ystäviksi, ovat nyt muuttuneet minuutta esittävän performanssin yleisöksi.
Yleisön puhuja ilmaisee itseään lähinnä käyttämällä älypuhelinta, minkä seurauksena ihmisen ja laitteen raja alkaa hämärtyä. Minuus sekoittuu puhelimen ruutuun esimerkiksi säkeissä ”olin puun alla levällään / kuin eläväinen ruutu / joka visertää vähän ja värähdellen nokkii”. Säkeet lainaavat luontokuvastoa, mutta mainittu linnunääni viittaa pikemmin visertävään Twitteriin kuin oikeaan lintuun. Luonto on edelleen läsnä, mutta luonnon ja ihmisen väliin on tullut älylaite, joka jäsentää suhdetta uudelleen.
Puhuja kirjoittaa puhelimeensa numeroita, koskettelee siinä olevia kuvia, julkaisee jatkuvasti jotain ja kuluttaa ostamalla puhelimella itselleen ”jotain kivaa”. Yleisön kuvaamassa nykymaailmassa ihminen ei ole vapaa, päinvastoin. Hän on kahliutunut tekniikkaan ja sen kaupallisiin sovelluksiin. Hän on vieraannuttanut itsensä itsestäänkin asettamalla puhelimensa ja sen kameran oman minuutensa peiliksi. Elämästä on tullut kuluttamista ja esittämistä.
Yleisön setelirunot jatkavat jo Tekniikan maailmoissa alkanutta rahan, talouden, politiikan ja yksilön välisten suhteiden käsittelyä. Siinä missä Tekniikan maailmojen setelirunot on painettu mustavalkokuvina, Yleisössä setelirunot ovat värillisiä suurennoksia. Yleisön setelirunojen alustana olevia seteleitä on myös käsitelty aikaisempaa rajummin niin, että osaa niistä ei voisi enää käyttää maksuvälineenä. Sarjan viimeinen seteli on melkein kokonaan palanut tuhkaksi.
Yleisön setelirunoissa näkyy Suomi100-teema. Yhden runon seteli on peitetty osittain kirjoituskoneen korjauslakalla niin, että jäljelle on jäänyt sininen risti valkoisella taustalla; kuva esittää siis paitsi ristisymbolia myös Suomen lippua. Runon toisessa osassa ristillä riippuu kirjoituskoneen numeroilla tehty tyylitelty Jeesus. Raha, uskonto ja isänmaa yhdistyvät toisiinsa kriittisessä, miltei 1960-lukulaisessa hengessä.
Setelirunot käsittelevät myös ajankohtaista kysymystä maahanmuutosta ja oikeudesta kansalaisuuteen, sillä runossa ”PASSI / NA5302237033” setelille on kirjoitettu Suomen passiin vaadittavat tiedot suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja ranskaksi. Henkilötietojen kohdalla on muunnelmia setelin sarjanumeron numeroista ja kirjaimista. Setelille mukailtu passi viittaa siihen keskustelua herättäneeseen periaatteeseen, jonka mukaan EU:n ulkopuolinen maahanmuuttaja voi saada Suomesta oleskeluluvan vain, mikäli hänen tulonsa ovat riittävät korkeat. Yleisemmällä tasolla näiden setelirunojen voi tulkita kritisoivan juhlavuottaan viettävän Suomen kasvavaa epätasa-arvoisuutta.
Osa setelirunoista kytkeytyy myös kysymyksiin rahaliikenteen teknisistä ulottuvuuksista. Runossa ”VANHENEVAN TEKNOLOGIAN PÄÄLLÄ VANHENEVAA TEKNOLOGIAA / EA2925812935” setelirahan päälle on laitettu QR-koodeja. Runon nimen ”vanheneva teknologia” viittaa siihen, että käteisraha on väistyvä maksuväline; joitain vuosia sitten Suomessa jopa esitettiin, että käteisestä luovuttaisiin kokonaan harmaan talouden kitkemiseksi. Lisäksi vain 7 % euroalueen valuutasta on käteistä, ja enää noin 13 % prosenttia suomalaisista maksaa ostoksensa käteisellä. Esimerkiksi Pekingissä (josta allekirjoittaneella sattuu olemaan tuoreita kokemuksia) älypuhelimella tapahtuva QR-koodimaksaminen on syrjäyttänyt pankkikortit ja monin paikoin käteisenkin, ja tähän suuntaan ollaan menossa monessa muussakin paikassa. Santasen runo kuitenkin vihjaa, että myös QR-koodit tulevat vanhenemaan teknologioiden jatkuvasti uudistuessa.
Mitä Yleisön QR-koodien takaa sitten löytyy? Rahaa ja Vitruviuksen miestä käsittelevät Wikipedia-artikkelit. Ne korostavat yhtäältä rahan ja ihmisen suhdetta käsittelevää teemaa. Toisaalta ne tuovat esille sen tosiseikan, että uudet tekniset innovaatiot eivät välttämättä tuo tullessaan uusia kiinnostavia sisältöjä.
Yleisön runot nojaavat vahvasti luettelomaisuuteen ja toistoon, jotka tuovat tässä tapauksessa runokieleen epäinhimillistäviä, mekaanisia piirteitä, jos kohta huumoriakin, kuten seuraavassa lainauksessa:
minä katsoin ostamaani jotain kivaa
se oli huonoa ja tavanomaista jotain kivaa
minä katsoin julkaisemaani jotain kivaa
se oli huonoa ja erityistä jotain kivaa
minä katsoin ottamaani jotain kuvaa
se oli hyvää ja tavanomaista jotain kuvaa
minä katsoin julkaisemaani jotain kuvaa
se oli hyvää ja erityistä jotain kuvaa
Yksi Yleisön hätkähdyttävimmistä toistoista kytkee yhteen tekniikkaan ja etiikkaan liittyvät kysymykset, ja tämä tapahtuu ”Rajauksia”-nimisessä osastossa. Sen moni runo alkaa sanoilla ”Pitäisikö yllättäen jarrunsa menettäneen itseohjautuvan auton…”. Eri runoissa virke jatkuu erilaisin tavoin, kuten ”…jatkaa suoraan lakia noudattamattoman miehen päälle ja tappaa hänet” tai ”…vaihtaa kaistaa ja ajaa betoniesteeseen niin, että sen kyydissä olevat pieni nainen, kaksi miestä, poika ja iso mies kuolevat”. Uusi tekniikka herättää uusia eettisiä kysymyksiä, joiden ratkaiseminen ei ole helppoa. Tekniikan voimaan luottavat väittävät itseohjautuvien autojen lisäävän tieturvallisuutta, koska inhimillisten erehdysten mahdollisuus minimoituu. Tekniikkakin voi kuitenkin pettää, ja toistaiseksi perustavanlaatuisia eettisiä ongelmia osaavat ratkoa vain ihmiset, milloin hyvin, milloin huonommin tuloksin. Suurempi kysymys liittyykin Yleisössä ihmisten ja koneiden suhteeseen yleisemmin: kuinka laajasti olemme valmiit siirtämään vastuun koneille? Tai paremminkin: kuinka paljon olemme jo siirtäneet vastuuta koneille?
Teos-kustantamon mukaan Yleisö on Raha-trilogian toinen osa, mikä selittää Tekniikan maailmoiden ja Yleisön samankaltaisuuksia. Vaikka pidän näitä teoksia onnistuneina, suhtaudun hieman varauksellisesti tulossa olevaan kolmanteen osaan. Jo ensimmäiset kaksi osaa muistuttavat huomattavasti toisiaan. Ne käsittelevät samoja aiheita samantapaisin keinoin, vain painopisteet muuttuvat. En voi olla miettimättä sitä, kantaako idea vielä kolmanteen samantapaiseen teokseen vai onko luvassa jo jotain aivan muuta. Toinen kriittinen huomioni liittyy Yleisön lopussa olevaan lyhyeen ”Raha on eräänlaista runoutta” -esseeseen, jossa selitetään setelirunoja (myös Tekniikan maailmojen lopussa on setelirunoihin johdatteleva essee). Setelirunot ovat käsitteellisyydessään poikkeuksellinen, moniulotteinen ja kiehtova projekti, jota ei tarvitsisi selittää tai ainakaan tulkita puhki – innokas lukija etsii ja löytää kyllä merkityksiä, kunhan niille jätetään tilaa.
Yleisö on tarkkaa ajankuvaa, ja uskon, että sen arvo tulee säilymään juuri tästä syystä. Yleisö yhdessä Tekniikan maailmojen kanssa nousee yhdeksi nykyrunouden kohokohdista myös siksi, että se yhdistää runouden rajojen koettelun onnistuneesti olennaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
Anna Helle