Kategoriat
1|2010 Runot

Runoja

Stuttgart

Bernhard Böschensteinille

1

KUKKULAN LAELTA SCHILLERIN
tammelle tuikea silmä mellakoi
se näkee kattilan yläpuolella leijuvan
opaalin sumusuihkun ja rieslingin huurut
tulikuningaskunnan hedelmätarhojen
ja hilpeitten viinirinteiden kirkonkello
kailottaa voimistuen
kunhan vain viinitankki hohtaa pauhaten
järvestä kohoaa hehku kaupunkiin
nouseeko järvi laskeutuuko tuomiokirkko?
Rimbaud rönyää portaikossa
rientää halki kirjametsien
pyökkipuukirjastoissa
vuokraisäntänsä Wagnerin luota
– paimen joka tunsi Hölderlinin
Punaisen ristin uranuurtaja ja toisen
valkotakkisen miehen isäntä: Dunantin –
raahustaa Hasenbergin lakea
yksinäisyyteen saakka (että se nyppii)
tulee valtaamaan lokoisan huoneen
majakka-majatalon ”Rooman Keisarille”
yläkerrasta – Hölteri siellä on illastanut ja väitellyt
että ei ole jakobiini –
ja kastautunut suihkulähteessä

2

Laakson pohjalta tuikeasta silmästä
vahti lähettinä saarella
jota sillat ja kanavan sulut kannattelevat
haikara ei ole enää paluumatkalla
syntynyt haikaroiden saarella
valvoo Neckarin äärellä ennen
pulahdustaan Stuttpuutarhassa
se vaanii Bergin synnytyssairaalan
edessä – Neckarin kadun varrella
missä Beckett suolsi ja Musil neroili –
naisia saapuu kampaukset
tuulta päin syöksyvät kuomuautosta
vieraita jotka ovat tulleet tapaamaan tänne jotakuta tietämätöntä
synnyttäjää – täällä – missä 2000
sotavankia läpi 1500 yön
runkkasi täisessä tyhjyydessä
Punaisen Ristin maailmaan ripustamassa

3

Tuolla ylhäällä lähteiden kuohahtelevan
märkyyden joukossa – leuze bade berg wilhelma
gottfried-daimler mühlgrün ochsen wiesen
sulzerrain – gessweinin kellerin frösnerin ja heinen
vedenottopaikkoja
miehisten ja naisellisten lähteiden seassa
myös saaren oma
jota naapurijoet glems ja rems
tyylillään, läpitihkuen tahraavat
ottamatta huomioon juonikkaita touhukkaita körschiä
weidachia ja joka ainoaa bachia:
kohlia feueria schwarzia bussia steinia
dürria ramsia lindeniä tai sindeliä
– siis tämän näytelmän joukossa –
onnettoman Schubartin katkerat sotavangit
kihisevät lähijuurien seassa
ja jos kallistetaan korvaa maan alle
Prahan hautausmaalle
saattaa kuulla kun maalliset jäännökset mutisevat
Möriken ja tämän nuoren naapurin Poethenin välisestä
mielipiteiden vaihdosta, aiheena kirkon kukot.

Leipzig,
Specks Hofin kauppakuja

Ruedi Baurille

SOPPI VASTAPÄÄTÄ
valkoisia penkkejä joita messinkiset
vinjetit lukuisina sarjoittavat

norsunluupylvään takaa paikalta 31
saattoi kuulla kasvoja näkemättä
ylös tähyävät silmät törmäsivät ruusuikkunaan
holvien jänteviin palmupuihin

Lutherin saarnastuoli
Bachin urut, joiden koskettimet olivat uusitut
ynnä kohtaamisten ja Montagsdemojen
opin valkoinen kiihkottomuus
joissa jotakin ennemmin kuin ei mitään olisi oleva

pappistuoli, jossa enkeli piteli kirjaa
ei pitänyt sitä enää vankinaan: piti sitä voimassa

paikalta 31 näki
kuinka maailma kääntyi uskovan puoleen, mustasta raudasta
taottu, kullattu pulpetti
varustettu ilmoituksia varten
kahdella lasiosalla
vaakasuoralla ja viistolla

9 lokakuuta oli kirjoitettu: Olkaa suola
älkää paras osa
sen luona lumotut huojuivat kynttilöiden alla
pullein käsin
runsain määrin kuin katukivet pihalla
kitkaavat käännekohtaa pysyvästi

heti kun ruskea haju haihtuu
uudistaja on heidän taivaansa alla
syrjässä
valkoisen Elsterin ruskohiilen armoilla
kadonneet kylien järvet uhittelevat
kerrostalojen fokka- ja isopurjeet paukkuvat tuulessa
ja ruoreissa kohti fanfaareja uudelleen majoitetut
köyhtyvät

Kirjoittanut Patrick Beurard-Valdoye

Patrick Beurard-Valdoye on ranskalainen runoilija, joka on julkaissut lähes kaksikymmentä erilaista kaunokirjallista teosta. Hän on toiminut aktiivisena luennoitsijana sekä poikkitaiteellisten tapahtumien järjestäjänä. Hänen viimeisimpiä teoksiaan ovat Mossa, 2002 ja La fugue achevée, 2004. Tässä julkaistut runot ovat peräisin kokoelmasta Itinerrance – sites, cités, citains (Matkareittejä (tai Matkariittejä) – näköalapaikkoja, kaupunkeja, kaupunkilaisia) vuodelta 2004.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.