Olli Sinivaara: Keinuvassa kehtolinnas! Miia Toivio: Pääkirjoitus Tuli&Savun runouskysely – Olli Sinivaara & Juha Valkeapää, Harri Laakso ja Tiina Malinen Jusa Peltoniemi: Toinen omistus Eeva-Liisa Mannerille Lukijavieraina Piritta Maavuori ja Tommi Parkko: Kimppu kirjallisia näytteitä vai sisäänheitto Catharina Gripenbergin runoja (suomentanut Kristiina Lähde) Kai Niemistö: Keskellä Aamulehden Siperiaa Arvostelut Veli-Matti Huhta: Joettoman kaupungin alakuloisuus (Charles […]
Miia Toivio Antologia juhlistaa yksittäistä runoa, joka seisoo omilla jaloillaan. Ainakin paperilla. Ääneen lukeminen on sitten eri asia, kuten sähköinen pintakin; molemmissa runo nojaa johonkin muuhun kuin taittoon ja paperimateriaaliin, ja kustantamon jakelukanaviin, ja sitä ennen, kustannustoimittajan käsityksiin siitä, minkälaista on juuri heidän kustantamonsa kautta julkaistavaksi soveltuva runous. Mutta millaista runoutta Suomessa sitten julkaistaan? Tekisi […]
Ron Silliman: Auringonlaskun roinaa. Suomentanut Aki Salmela Miia Toivio: Pääkirjoitus Michael Palmer: Aurinko. Suomentanut Aki Salmela Riikka Talvitie: Auringosta Keijo Rahkonen: Epäsosiologisia mietteitä Michael Palmerin Auringosta Eino Santanen: Michael Palmerin Aukiolle (lyhyehkö toisinto) Bob Perelman: Free Library of Philadelphian runofestivaaleille ajaessa. Suomentanut Olli Sinivaara Lukijavieras: Tyylien moninaisuudesta kosmokseen Hasso Krull: Kaksi runoa teoksesta Swinburne. Suomentanut […]
Miia Toivio – Veikkoseni, minä matkustan vieraisiin maihin. – Vieraisiin maihin? – Amerikkaan. – Amerikkaan? Ja muutamaa hetkeä myöhemmin yksi mielenkiintoisimmista henkilöhahmoista länsimaisessa kirjallisuudessa napsauttaa ohimoonsa pienen reiän. Svidrigailovin, tai miksei myös Kafkan, tai Baudrillardin, siivittäminä mekin lennämme tässä numerossa Amerikkaan, tutustumaan erääseen toisinkirjoittamisen hetkeen, jolla on ollut innostava vaikutus viime vuosikymmenten runoudelle, eikä vain Amerikassa vaan maailmanlaajuisesti. Tässäkin […]
Miia Toivio: Pääkirjoitus Aki Salmela: Viimeiset runoilijat Runous konditionaalissa: Väinö Kirstinä, Pauliina Haasjoki, Ville Hytönen Pyry Waltari: Suurimmaksi osaksi sisätiloista Kristian Huuhtanen: Juomalla ei ollut lainkaan luonnetta Anu Rinkinen: Kotimaa herkkä kristalli Ville Hytönen: Ulvotaan Lukijavieras: Uit ja samalla määrittelet uimisesi Tomaz Salamun: Haavat, Esineitä VI, Sananlaskuja. Suomentanut Kari Klemelä ja Anni Sumari Ales Debeljak: […]
Miia Toivio Koskaan et muuttua saa. Näin lauletaan rakkaimmalle, ihanaiselle, omalle armaalle, jonka toivotaan ainiaan pysyvän samanlaisena sokeripalana kuin minä hän juuri tällä sydäntä polttavan rakkauden hetkellä meidän silmissämme välkkyy. Vaikka todellisuus esirippujen takana taitaa usein olla toisenlainen, kumppanin vaihtaessa vuosien kuluessa väriä ja olomuotoa aivan silmien edessä katsojan voimattomana seuratessa vierestä tätä kauheutta, tuntemattomuutta, […]
Runouden ja politiikan suhteen määrittelyä voidaan pitää perustellusti ikuisena ja perustaltaan ratkeamattomana aiheena. Keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa kysymys siitä, kumpi on etusijalla: tarkastellaanko politiikkaa ulkopuolelta vai onko runo itse osa politiikkaa, ja kumpuaako poliittinen jostain ulkopuolelta vai onko se runon sisäsyntyinen ominaisuus. Myös suhde yleisöön on eräs ilmeinen ongelma ajateltaessa runouden poliittisia aspekteja. Se, […]
Taiteen on pelättävä kaikkea muuta, mutta ei impotenssin nihilismiä. – Theodor Adorno Runouden tehtävänä on edelleen pelastaa maailma. – Teemu Hirvilammi Kulttuuri: lat. cultus, viljelyä tarkoittava sana, johon myöhemmin artikuloitui mukaan hoitamiseen ja vartiointiin viittaavat merkitykset. 1500-luvulla kulttuurin käsite sai merkityksen sivistämisenä ja koulutuksen kautta vaikuttamisena; vasta 1800-luvulla muodostui taidekulttuurin käsite.
William Blaken (1757-1827) ristiriitaisesta perinnöstä jaksetaan englanninkielisessä maailmassa väitellä niin postkolonialismin, postmodernismin, feminismin kuin ”uuden historiallisuuden” näkökulmista. Suomessa hän on kuitenkin jäänyt reunahuomautukseksi. Syynä saattaa olla ikävä sattuma. Ne William Blaken runot, joita Britanniassa jokainen kunnon koululainen lausuu ulkomuistista, kääntyvät poikkeuksellisen kankeasti suomeksi. Kuuluisin esimerkki on ”Tyger”, joka alkuperäisenä kuuluu: Tyger, Tyger, burning bright, In […]
Mistä on pienet tytöt tehty? Uskomuksista, näkemyksistä, odotuksista, asenteista. Mitoista ja määristä. Viittauksista ja symboliikasta. Sekä pohjateksteistä. Jos unohdetaan biologiset naisen ja miehen erot, tyttöys on sosiaalista, kulttuurista, materiaalista – ja kaunokirjallista. Temaattisessa runoteoksessa tyttöyttä rakennetaan suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan sekä suhteessa kirjalliseen perinteeseen.