2 Toimitus 3 Sisällys 4-5 Pääkirjoitus. Miia Toivio 6 Markku Paasonen: Meren vapaus 8-11 Pauliina Haasjoki: Vapaata rytmikasvatusta? Rytmin ja mitan suhteista ja mielekkyyksistä 12-14 Tuomas Timonen: Runoja 16-25 Mitä kuuluu, runomitta? Tuli&Savu kysyi runoilijoilta, mitä he ajattelevat mitallisuudesta tänä päivänä Arvosteluja: 26-28 Mikko Jakonen: Juhana Vähäsen Cantorin pölyä 28-31 Tommi Kotonen ja Outi Oja: […]
Miia Toivio Mittaa ei ole helppo niellä. Vaikka ei minun pitäisi ihan keltanokkakaan olla. Mutta siitä huolimatta, että olen tunnollisesti aikoinaan tenttinyt Kantokorpi-Lyytikäinen-Viikarin Runousopin perusteet, en silti ole oppinut hallitsemaan puhetta mitallisuudesta samalla tavalla kuin kerronnan teoria tai intertekstuaalisuus ovat tulleet tutuiksi. Puhe jambeista anapesteista, trokeista ja daktyyleista saatikka sitten peoneista tai spondeista, saa minut […]
3 Toimitus, numeron kirjoittajat 4-5 Pääkirjoitus 6-8 Eino Santanen: Mainoksia 9-13 Juhana Vähänen: Semanttisesti ennustamaton: runous ja kaupunkitila 14-19 Teemu Manninen: Hylätyt pihat, vallatut talot: Talonvaltaamisen poetiikkaa. 20-23 Peter Mickwitz: Dikter/runoja, suomentanut Jyrki Kiiskinen 24-26 Johanna Venho: Ensimmäinen kevätpäivä Arvosteluja: 27 Riie Heikkilä: Aki Salmelan Sanomattomia lehtiä 28-29 Tuulia Toivanen: Tommi Parkon Sileäksi puhuttu 29 […]
Miia Toivio Suhteemme kaupungistumiseen ja siihen liittyvään huikeaan teknologiseen kehitykseen on muuttunut sitten Olavi Paavolaisen huumaantumisen suurkaupunkien asfaltin ja bensiinin tuoksusta, nopeutuneesta elämäntahdista, kone- ja massakulttuurista teoksessaan Nykyaikaa etsimässä (1929), jonka pyrkimyksistä hän esipuheessaan kirjoittaa: ”Sen tarkoituksena on välittää sitä uutta maailmankuvaa, sitä uutta ja huikaisevasti muuttunutta elämänympäristöä, jonka keskellä elämme, joka määrää työmme, ajattelumme, […]
Sisällysluettelo 31 – 2 32: Keskiaukeama: Sisällysluettelo 31 Jussi Hyvärinen: Kaksi runoa 30 Miia Toivio: Pääkirjoitus 29-24 Uskollisuus, näkymättömyys, vapaus? Muutamia kysymyksiä ja puheenvuoroja kääntämisen merkityksistä 23-20 Frank O`Haran runoja, suomentanut Aki Salmela 19-17 Olli Sinivaara: Yksityinen laulu 15-10 Kääntäjien puheenvuorot: Mikko Viljanen: Näytelmän kääntämisestä Jukka Mallinen: Runouden kääntämisestä J. K. Ihalainen; Runouden kääntämisestä 8-4 […]
Miia Toivio Valehtelisin, jos väittäisin, että luen runoutta ranskaksi ja saksaksi. Vaikka jonkinlaiset taidot omaan kummassakin kielessä, on luetun ymmärtäminen erityisesti runouden suhteen niin hankalaa, että törmään käsittämättömyyden muuriin. Kun halu lukea iskee päätänsä kielitaidottomuuden seinään, on ainoa turva muut lukijat, joitten ystävällisyyden varassa olen. Puhun tietenkin kääntäjistä, korvaamattomista tiedon välittäjistä, jotka suomentavat tuntemattomat tekstit […]
5 Pääkirjoitus 6-7 Czeslav Milosz: Campo dei Fiori ja Jäähyväiset, kokoelmasta Ocalenie (1945). Suom. Miia Toivio 8 Yves Bonnefoy: Kivi. Suom. Olli Sinivaara 9-12 Runon ytimessä: Kolme kysymystä kielen käsityöläisille: Kari Aronpuro, Timo Lappalainen, Kai Nieminen, Harri Nordell, Anni Sumari, Saila Susiluoto ja Panu Tuomi 13 Irina Javne: Kolme runoa 14- Pierre Reverdy: Runoja kokoelmasta […]
Miia Toivio Mistä on pienet runot tehty? Säkeistä vai lauseista, soinnuista vai tauoista? Metaforien ryppäistä vai ajatuksen läpinäkyvyydestä? Kuten tämänkin Tuli&Savun varsin erilaisiin poetiikkoihin perustuvista runoista huomaa, on runo siinä mielessä avoin kirjallisuudenlaji, että hyvin erilaisilla yhdistelmillä saa aikaa kakun, joka ei lässähdä. Ja samaan hengenvetoon runo myös kieltäytyy avoimuudesta ja vaatii rajoja. Sääntöjä. Miellänkin […]
Miia Toivio: Pääkirjoitus Juhana Vähänen: Alan Turing ja muita runoja Lukijavieraana Timo Kaitaro: Teidän jälkeenne, hyvä kieli Georges Ribemont-Dessaignes: J., Odotus ja Sekoittua (suomentanut Olli Sinivaara) André Breton ja Philippe Soupault: 80 päivässä, katkelma teoksesta Magneettikentät (suomentaneet Timo Kaitaro ja Janne Salo) Francis Picabia: Valkoinen pyjama, Alkio ja Tuoksu (suomentanut Olli Sinivaara) Arthur Rimbaud: Kaksi […]
Miia Toivio Kun törmäsin netissä mainokseen jossa luki ”Absolut Dada” niin ymmärsin miksi saattaa alkaa ahdistaa ja ottaa sydämestä, jos yrittää miettiä mitä virkaa dadalla tai surrealismilla tätä nykyä voi enää olla. Jos kaiken maailman keskiluokkaa kosiskelevissa mainoksissa hyödynnetään 1900-luvun avantgarden keinoja, niin eikö ikään kuin astuta pyhän varpaille ja viedään hampaatkin suusta yhdistämällä barrikadeilla […]