Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovski kirjoittaa, että aika ja muisti sulautuvat toisiinsa, eikä ajan ulkopuolella ole muistiakaan.1 Muistia voisi ajatella ajassa olemisen jälkinä, jotka kirjallisuudessa näyttäytyvät niin materiaalisella kuin semanttisellakin tasolla. Kirjallisuuden ja kielen muistiin sisältyvät esimerkiksi rytmi, intertekstuaalisuus sekä kollektiivinen ja kulttuurinen ulottuvuus. Tämän numeron teksteissä sivutaan paitsi näitä myös lukuisia muita näkökulmia muistiin ja kirjallisuuteen.
Milka Luhtaniemen esseessä ollaan muistin sattumanvaraisuuden ja lukemisen muistin äärellä: ”Joku muistaa Berliinin metron kuulutuksen ja runosäkeen. Muistin alkemiassa ne tulevat kummasti yhteen.” Esseessä syvennytään lukemisen rytmiseen muistiin: ”Kun on kerran alkanut lukea runoa, sitä ei voi lopettaa. Kyse on syvemmästä kokemuksesta kuin pelkästään siitä, että ”ei ole unohtanut runoa.” Voisin ajatella niin, että runon rytmi on painunut sisään, ruumiin sisätilaan, alkanut elää.”
Kristian Blomberg puolestaan käsittelee esseessään ”Muistaaksemme” minän yhteisyyttä kirjallisuudessa. Minän muisti on osa jaettua, kulttuurista muistia: ”Yksikön ensimmäinen on muutakin kuin kieliopillinen sijainti. Kirjoituksessa siitä virittyy omaamme muistuttava mielenliikkeiden nykyhetki, jonka avulla kirjoitus syrjäyttää sisäisen äänemme, ainakin hetkellisesti.” Blombergin essee veistää esiin muistamisen poetiikkaa ja tulee samalla näyttäneeksi rajapintoja, vääjäämättömiä yhtymäkohtia muistin ja kirjallisuuden välillä: ”Toisinaan nykyrunouden onnistuu toteuttaa tehtäväänsä kahteen kertaan. Ensin se näyttää mitä on tekeillä, ja sitten menettäessään nykyisyytensä se auttaa huomaamaan, miten nopeasti kaikki muuttuu, ja mikä kaikki tällä kertaa on muuttunut ja miksi.”
Jouni Teittisen essee taas syventyy nostalgisiin runouskäsityksiin: ”Kun kysytään runouden suhdetta nostalgiaan, tulee ensin näkyviin ilmeinen vaihtosuhde. Yhtäältä nostalgisen (niin yksilöllisen kuin kollektiivisen) tunteen on ollut luontevaa ammentaa runouden perinteestä ja keinoista valikoidakseen, vaaliakseen ja ylevöittääkseen muistoja ja menneisyyttä. Toisaalta runous on imenyt suuren osan käyttövoimastaan, tietyssä romanttisessa katsannossa koko luonteensa, sellaisista perustavista tarpeista, joita voi hyvin kutsua nostalgisiksi.”
Myös runoissa lähestytään kirjallisuuden muistia. Riikka Simpuran ”Varjosäkeitä” -runokokonaisuus koostuu Simpuran esikoisteoksen Painottomuus (Poesia 2022) muistumista ja käsikirjoitusversioiden materiaalista. Kirjallisuuden liepeillä kulkevat varjot, versiot ja luonnosten kaiut muodostavat eräänlaisen teoksen muistin. Varjosäkeistä tulee vääjäämättä mieleen muun muassa Eeva-Liisa Mannerin tuotannolle piirteinen uusien teosversioiden kerrostuminen vanhojen ylle. Jotakin katoaa runon muistista, jotakin toista nousee esiin. Numerosta löytyy runoutta lisäksi Maria Savelalta sekä Pauli Tapiolta, joista jälkimmäisen runossa kaikuu sata vuotta sitten syntyneen säveltäjä Pierre Boulezin tuotanto.
Kritiikeissä arvioidaan kokeellisia novelleja sekä tuoretta kotimaista runoutta. Aiheina ovat esimerkiksi kielelliset sammaltiheiköt, vesihöyryn logiikalla lipuvat säkeet sekä ympäristörunous. Tulilangassa Matias Loikala kirjoittaa Henrik Pathiranen taannoin turkulaisessa Titanik-galleriassa esillä olleesta näyttelystä for ¶ in range(). ”Jos kirjoitus jollakin tapaa etenee ajassa – tekstiä luetaan sanasta toiseen, sivulta sivulle, jostakin kohti jotakin – on Pathiranen tilallinen essee jonkinlainen tekstuaalinen paradoksi, jossa aika tulee tilaksi tulee ajaksi tulee tilaksi”, Loikala kokoaa.
Tahattomasti sattui käymään niin, että tässä numerossa kirjoittaa neljä Tuli & Savun entistä päätoimittajaa. Ehkä tässä numerossa kaikuvat siten erityisen vahvasti myös lehden omat muistijäljet. Muisti on sen sijaan tämän päätoimituksen ensimmäinen numero. Vaihtuneiden päätoimittajien lisäksi toimituksessa on aloittanut uusi yleistoimittaja Matias Loikala. Vuoden 2025 loput numerot ovat teemoiltaan Syntaksi / Ellipsi (2/2025), Laitama (3/2025) sekä Välimerkki, mikrobi (4/2025). Toimitusta saa koska tahansa lähestyä tekstitarjouksilla, ideoilla ja palautteella. Toimituksen yhteystiedot löytyvät numeron lopusta.
Elina Sallinen & Helmi Nöjd
1: Tarkovski, Andrei: Vangittu aika, s. 85. Love Kirjat 1989 [1984].