Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovski kirjoittaa, että aika ja muisti sulautuvat toisiinsa, eikä ajan ulkopuolella ole muistiakaan.1 Muistia voisi ajatella ajassa olemisen jälkinä, jotka kirjallisuudessa näyttäytyvät niin materiaalisella kuin semanttisellakin tasolla. Kirjallisuuden ja kielen muistiin sisältyvät esimerkiksi rytmi, intertekstuaalisuus sekä kollektiivinen ja kulttuurinen ulottuvuus. Tämän numeron teksteissä sivutaan paitsi näitä myös lukuisia muita näkökulmia muistiin ja kirjallisuuteen. […]
Kategoriat