Tulentekoa

”Tulentekoa” on poetiikan erikoispalsta, joka haastaa ja tutkii, manifestoi ja maanittelee.


Vanha riimi vastaan uusi

20.8.2012 :: nro 67, Tulentekoa

Termien määrittely on visaista hommaa. Joskus määritelmiä kuitenkin muotoillaan niin laiskasti tai yksipuolisesti, että niiden ansiosta koko asia muuttuu monimutkaisemmaksi kuin onkaan. Joskus jää huomaamatta, että määrittely on vanhentunut – tai että se sisältää selkeästi arvolatautuneita sävyjä. Miltä esimerkiksi kuulostaisi, jos ”aasi” määriteltäisiin biologiankirjassa ”epätäydelliseksi hevoseksi”?

Subjektiivisiin määritelmiin törmää useammin taiteissa tai urheilussa, jossa menestykseen on monta tyyliä ja tunteet käyvät kuumina. Joskus arvolatautuneita luokitteluja saattaa eksyä jopa varsin virallisen tiedon joukkoon. Seuraavassa kaksi Internetistä poimimaani määritelmää (jotka todennäköisesti lainaavat toisiaan tai jotain yhteistä lähdettä):

» Lue lisää

Share

Käsitteellisiä runoja

17.8.2011 :: nro 64, Tulentekoa

Nick Thurston: He might find

Samuel Beckettin romaani Watt käännetynä sen kieliopillisiksi yksiköiksi:

”Thus it was not rare to find, on the noun, the noun on its noun by the noun, and the noun on its noun by the noun, the noun on its noun by the noun, and the noun on its noun by the noun, and the noun on its noun by the noun, and the noun on its noun by the noun; and on the noun, the noun on its noun by the noun, […]

Henriikka Tavi: Voittokulku, 2011

Runo sisältää virkkeen jokaisesta Puhdistuksen jälkeen ilmestyneestä Sofi Oksasta käsittelevästä Helsingin Sanomain artikkelista sekä laskee yhteen näiden artikkelien merkkimäärän (200 206 merkkiä).

Steven McLaughing and Jim Carpenter (ed.): Issue 1

Forgodot-kollektiivi julkaisi 3785 sivuisen pdf-muotoisen lehden, jonka tekijöinä oli tuhansia runoilijoita. Runot oli oikeasti kirjoittanut Erica T. Carpenter -niminen tietokoneohjelma.

http://www.poetryfoundation.org/harriet/2008/10/3785-page-pirated-poetryanthology/

» Lue lisää

Share

Brittiläisestä nykyrunoudesta

3.6.2011 :: 4|2010, Tulentekoa

Usein tuntuu siltä, että englanninkielisen runouden parissa kaikki kehitys on 1900-luvulla tapahtunut Amerikassa: objektivismi, beat, New Yorkin ensimmäinen, toinen ja kolmas koulukunta, L=A=N=G=U=A=G=E, deep image ja uusformalismi ovat kaikki amerikkalaisia keksintöjä. Britannialainen runous on onnistunut ainoastaan ikivanhojen, sovinnaisten muottien ja kadenssien säilyttämisessä pinnallisin, sisällöllisin päivityksin: Hugo Williams, Andrew Motion, Wendy Cope ja James Fenton kirjoittavat sisäsiistejä, yleviä ajatelmia ymmärrettävin ja perinteisin keinoin, mutta mikään ei käytännössä erota heitä 1700-luvun tai 1600-luvun edeltäjistään, kuten Alexander Popesta ja John Drydenista.

Totuus englantilaisesta runoudesta on kuitenkin toinen. Harva tietää, että 1960- ja 70-luvuilla Britanniassa vaikutti avantgardistinen British Poetry Revival -liike, jonka lähtökohtina olivat sellaiset uranuurtajat kuin Basil Bunting, David Jones ja Hugh MacDiarmid. Vaikka nämä kotoperäisen modernismin edustajat oli käytännössä pyyhitty 1900-luvun kirjallisuushistoriasta konservatiivisten voimien vaikutuksesta, monet runoilijat kuten Ian Hamilton Finlay, Gael Turnbull, Tom Raworth ja Bob Cobbing alkoivat 60-luvulla kyseenalaistaa traditionalistisia runouskäsityksiä. Perustettiin lehtiä, pienkustantamoita ja vallattiin hetkellisesti konservatiivisen valtakulttuurin soihdunkantajasäätiö Poetry Society ja sen julkaisema arvostettu lehti Poetry Review – vaikka konservatiivit onnistuivatkin lopulta häätämään avantgardistit petollisten keinojen avulla säätiöstä.

» Lue lisää

Share

Miksi käytän ironiaa?

6.1.2011 :: 2-3|2010, Tulentekoa

Otsikko on tehtävänantoni. Se antaa myös ymmärtää, että minua pidetään kirjoittajana, joka käyttää ironiaa. Kysymystä voisi pitää yhtä mielettömänä kuin kysymystä siitä, miksi ylipäänsä kirjoitan, mutta toisaalta se antaa myös mahdollisuuden avata estetiikkaani. Joten yritän. Samalla termille on välttämätöntä antaa pistoksia, jotta se venyisi tarkoitusperiini sopivaksi. Luulen, että päädyn lopulta väistämättä kirjoittamaan jostain aivan muusta.

Lähtökohta lienee tämä: nykyaikaa pidetään haaksirikkona ironian meressä. Meiltä puuttuvat arvot (airot), rehellisyys ja hienotunteisuus. Elämme merkityksen siirron peilitalossa, emmekä ikinä tarkoita vakavissamme mitään. Määritelmänsä mukaan ironia on ilmaisumuoto, jossa todellinen merkitys ja sanat ovat ristiriidassa. Se on kaikille tuttu ja käyttökelpoinen keino käsitellä vastoinkäymisiä ja suojautua. Pohjimmiltaan kysymys on kuitenkin aina epäsuorasta hyökkäyksestä jotain vastaan; ironia on kahtiajakamisen väline ja viime kädessä aina jotain tuhoavaa. Se on vahva retorinen keino, joka ylentää ja suojaa käyttäjänsä alentaen samalla vastapuolensa. Tämä lienee ironian ilmiselvä taso.

» Lue lisää

Share

Suominimalismi

18.9.2010 :: 1|2010, Tulentekoa

Suominimalismi

 

Minimalistisen runon määritelmänä tavataan esittää, että se on niukka, vain muutaman säkeen mittainen teksti, joka esittää ideansa yhteen polttopisteeseen keskittäen. Tässä kirjoituksessa tarkastelen jopa kyseistä määritelmää niukempaa Suomessa yleistynyttä muotoa. Siinä minimalismi rakentuu miltei aina vain yhden merkitsevän yksikön (typografisten merkkien muodostama graafinen kokonaisuus, sana, ilmaus) varaan.

Lähden liikkeelle Harry Salmenniemen runoelmasta Texas, sakset (2010), jonka katkelma

rrationaalista

kuvastaa esimerkillisesti minimalismin perustilannetta. Lukija aavistaa sen taustalta oivalluksen, jonka kielen materiaalisuus tuntuu ehdottaneen kirjoittajalle. Kirjassa tämä oivallus on asetettu tekstiyhteyteen, joka jännittää sen merkityskentät. » Lue lisää

Share

2000-luvun runous

31.3.2010 :: 4|2009, Tulentekoa

Artikkelin kirjoittivat Kristian Blombergin lisäksi Henriikka Tavi ja Teemu Manninen. -Toim. huom.

Asennonvaihdokset

Asennonvaihdoksilla voidaan tarkoittaa joko puhujan minäkuvassa tai maailmasuhtees­sa tapahtuvia muutoksia, tai usein nopeita, muutaman säkeen välein seuraavia muutok­sia useampien puhujien välillä ja puheen re­kisterien ”asennoissa”. Tällä on pyritty a) ir­taantumaan runoa tyypillisestä hallitsevasta ja yhtenäisyyttä rakentavasta puhetilantees­ta tai b) esteettiseen vaihteluun ja tyylitte­lyyn. Seurauksena on usein humoristisia tör­mäyksiä tuottava ja/tai runon käsittelemää aihetta useasta näkökulmasta luotaava teks­tuuri. Runokeinon tavoitteisiin kuuluu myös pyrkimys etsiä tapoja maailman monitulkin­taisuuden tai asioiden kokemuksellisen samanaikaisuuden esittämiseksi. » Lue lisää

Share

Hölynpölyä

24.9.2009 :: 2|2009, Tulentekoa

kana

”Yleensä kun ihminen sanoja kuulee, myös ajatuksen niihin kätkeytyvän luulee.”
(J. W. Goethe, Faust I)

1800-luvun lopulla syntyneestä nonsensesta voisi olla helppo pitää. Lorumaisesti etenevä, suun kakofonian ja eufonian paukkupurukumeilla täyttävä hyväntuulisuus saattelee silmän purjeita säkeestä toiseen. Aina kunnes lukemisen lihaskalvo repeää ja silmästä solahtaa sisään jotain kirvelevää. Ja välillä joitain ajatuksia sikiäärytmin alla, aivojen sellaisissa osissa joiden ei olettaisi synnyttävän mitään muuta kuin kasvaimia. Hölynpölyyn viittaavasta nimestään huolimatta nonsense onkin hämmästyttävän vauras runomuoto niin lukijan, tekijän kuin kielenkin näkökulmista. » Lue lisää

Share