1|2007


1|2007

9.12.2007 :: 1|2007, Sisällysluettelot

Pääkirjoitus (Teemu Manninen)
Hal Judge: Runoja
Ilkka Tahvanainen: Runoja
Marko Hautala: William Blake ja helvetin pöytätavat
William Blake: Profetia Amerikasta
Henna Laininen: Runon politiikkaa
Svatava Antosová: Runoja
Jonimatti Joutsijärvi: Aktiivisesta teosta, kritiikistä ja luovasta häiriöstä
Nicole Brossard: Poeettinen politiikka
Juliana Spahr: Tämä yhteys kaikkien keuhkollisten
Matt Henriksen: (Toinen saarna)
Ville Hytönen: Kotiintulon runoja
Ville-Juhani Sutinen: Taide, muoto, yhteiskunta ja säkeen vaikuttamisen mahdollisuus
Robert Lowell: Kuolleille tasavaltalaisille
Tommi Kotonen: Runous ja politiikan paikat – tapaus Yhdysvallat
Vilja-Tuulia Huotarinen: Tuhat taikasanaa tytöksi
Anne Boyer ja Anonyymi: Flarf-runoja
Hideo Oguma: Runoja
Arvostelut:
Jarkko Tontti – Vuosikirja (Virpi Alanen)
Aseettomuuden voima – Runoja sodasta ja rauhasta, toim. Kalevi Kalemaa (Niklas Nylund)
Juha Vakkuri – Leokongo (Katriina Ranne)
Tua Forsström – Sånger. Dikter (Maili Öst)
Olli Sinivaara – Palava maa (Ville Luoma-aho)

Share

Runous ja politiikan paikat – tapaus Yhdysvallat

1.12.2007 :: 1|2007, Artikkelit

Runouden ja politiikan suhteen määrittelyä voidaan pitää perustellusti ikuisena ja perustaltaan ratkeamattomana aiheena. Keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa kysymys siitä, kumpi on etusijalla: tarkastellaanko politiikkaa ulkopuolelta vai onko runo itse osa politiikkaa, ja kumpuaako poliittinen jostain ulkopuolelta vai onko se runon sisäsyntyinen ominaisuus. Myös suhde yleisöön on eräs ilmeinen ongelma ajateltaessa runouden poliittisia aspekteja.

Se, millaiseksi runouden ja politiikan suhde muodostuu, riippuu näille kahdelle käsitteelle annetuista sisällöistä. Sikäli kuin politiikka nähdään päiväkohtaisiin kysymyksiin kytkeytyvänä, käytännöllisenä toimintana, näyttäytyy se vastakkaisena perinteiselle traditionaaliselle runouskäsitykselle, jossa runous kytkeytyy ikuisiin arvoihin. » Lue lisää

Share

Taide, muoto, yhteiskunta ja säkeen vaikuttamisen mahdollisuus

1.12.2007 :: 1|2007, Artikkelit

Taiteen on pelättävä kaikkea muuta, mutta ei impotenssin nihilismiä.
– Theodor Adorno

Runouden tehtävänä on edelleen pelastaa maailma.
– Teemu Hirvilammi

Kulttuuri:
lat. cultus, viljelyä tarkoittava sana, johon myöhemmin artikuloitui mukaan hoitamiseen ja vartiointiin viittaavat merkitykset. 1500-luvulla kulttuurin käsite sai merkityksen sivistämisenä ja koulutuksen kautta vaikuttamisena; vasta 1800-luvulla muodostui taidekulttuurin käsite.
» Lue lisää
Share

William Blake ja helvetin pöytätavat

1.12.2007 :: 1|2007, Artikkelit

William Blaken (1757-1827) ristiriitaisesta perinnöstä jaksetaan englanninkielisessä maailmassa väitellä niin postkolonialismin, postmodernismin, feminismin kuin ”uuden historiallisuuden” näkökulmista. Suomessa hän on kuitenkin jäänyt reunahuomautukseksi. Syynä saattaa olla ikävä sattuma.

Ne William Blaken runot, joita Britanniassa jokainen kunnon koululainen lausuu ulkomuistista, kääntyvät poikkeuksellisen kankeasti suomeksi. Kuuluisin esimerkki on ”Tyger”, joka alkuperäisenä kuuluu:

Tyger, Tyger, burning bright,
In the forests of the night: » Lue lisää

Share

Tuhat taikasanaa tytöksi

1.12.2007 :: 1|2007, Artikkelit

Mistä on pienet tytöt tehty? Uskomuksista, näkemyksistä, odotuksista, asenteista. Mitoista ja määristä. Viittauksista ja symboliikasta. Sekä pohjateksteistä.

Jos unohdetaan biologiset naisen ja miehen erot, tyttöys on sosiaalista, kulttuurista, materiaalista – ja kaunokirjallista. Temaattisessa runoteoksessa tyttöyttä rakennetaan suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan sekä suhteessa kirjalliseen perinteeseen. » Lue lisää

Share