Kaksi runoa sarjasta ”Kuin hiuksesi kimaltaisivat: kertomus”

31.3.2010 :: 4|2009, Runot

1.

en ole vainoharhainen, mutta otsani: mutta otsallani: kimmeltää yksinäinen: hikipisara: en usko: tähän: että tuo rapiseva, käheä ääni: merkitsee: että ihoni: varisee irti kuin mikroskooppisen pienet lehdet: ne: en: ole

koskaan tarttunut käsivarteesi: vääntänyt sitä nopealla liikkeellä sijoiltaan ja: paiskannut sinua: sängylle: välkkyvää säkkiä: en: usko että lattia: muuttuu nyt: en ole: nyt: tästä voi puhua: tuhkaa ja rakeisia kasvoja: tuulta: hysteerinen vartalo tapahtuu: on tapahtuma: nyt: on jokin hetki: kaikki tapahtuu ennen syntymääni: varjo joka muuttuu kasvoillasi: ei: ja tästä seuraa että: nyt: katkos: seuraavat esineet: huhmare: astiakaappi: kuulokkeet ja vinoneliö

en: ole koskaan istunut: sohvalla: järjettömät väitteesi joilla yrität saada minua tuntemaan syyllisyyttä kaikesta saavat minut pahoinvoivaksi: en nyt: ketään: vektorianalyysi: mestaatko: kenenkään: en usko että sinua: on olemassa

2.

olen jo: ja olen vuosia: odottanut: näiden toisiinsa lomittuvien köynnöskasvien: asteittaista: repeytymistä: olen jo: olen unohtanut kaiken: olen istuutunut: ristinyt: käteni pöydälle: kahvikuppi segmentoituu vieressä: teeskentelen: olen valmis kuuntelemaan: vapisevat hiekanväriset kädet: olen täynnä: itseäni: tänään: olen kiristynyt: olen täynnä: seismografisia muutoksia: olen kenttäsairaala: olen porttikäytävä: joka toistuu: joka toistuu: haarautuu: värjäytyy syövyttävällä värillä jonka nimeä: en tiedä: olen: paikallani: vain silmäni liikkuvat: vain tapetti liikkuu: vain kuola: olen siirtynyt sinuun: en tiedä


Voit seurata tämän jutun kommentteja tilaamalla RSS-syötteen. Voit kirjoittaa kommentin tai tehdä paluuviittauksen omasta blogistasi.

Yksi kommentti

  1. Pia Krook:

    Kiehtovaa ajatuksen tietoista virtaa; tahdissa kuin ajatuksemme, puheemme itsellemme; reflektointi ystävälle, kuulijalle.

Kommentoi