Runot
Kaksi runoa sarjasta ”Kuin hiuksesi kimaltaisivat: kertomus”
1.
en ole vainoharhainen, mutta otsani: mutta otsallani: kimmeltää yksinäinen: hikipisara: en usko: tähän: että tuo rapiseva, käheä ääni: merkitsee: että ihoni: varisee irti kuin mikroskooppisen pienet lehdet: ne: en: ole
koskaan tarttunut käsivarteesi: vääntänyt sitä nopealla liikkeellä sijoiltaan ja: paiskannut sinua: sängylle: välkkyvää säkkiä: en: usko että lattia: muuttuu nyt: en ole: nyt: tästä voi puhua: tuhkaa ja rakeisia kasvoja: tuulta: hysteerinen vartalo tapahtuu: on tapahtuma: nyt: on jokin hetki: kaikki tapahtuu ennen syntymääni: varjo joka muuttuu kasvoillasi: ei: ja tästä seuraa että: nyt: katkos: seuraavat esineet: huhmare: astiakaappi: kuulokkeet ja vinoneliö
en: ole koskaan istunut: sohvalla: järjettömät väitteesi joilla yrität saada minua tuntemaan syyllisyyttä kaikesta saavat minut pahoinvoivaksi: en nyt: ketään: vektorianalyysi: mestaatko: kenenkään: en usko että sinua: on olemassa
2.
olen jo: ja olen vuosia: odottanut: näiden toisiinsa lomittuvien köynnöskasvien: asteittaista: repeytymistä: olen jo: olen unohtanut kaiken: olen istuutunut: ristinyt: käteni pöydälle: kahvikuppi segmentoituu vieressä: teeskentelen: olen valmis kuuntelemaan: vapisevat hiekanväriset kädet: olen täynnä: itseäni: tänään: olen kiristynyt: olen täynnä: seismografisia muutoksia: olen kenttäsairaala: olen porttikäytävä: joka toistuu: joka toistuu: haarautuu: värjäytyy syövyttävällä värillä jonka nimeä: en tiedä: olen: paikallani: vain silmäni liikkuvat: vain tapetti liikkuu: vain kuola: olen siirtynyt sinuun: en tiedä
Runo
23.12.2009
Kotoa on lyhyt matka, lumi kuin tuhkaa. Muuttuu kohta sateeksi. Kuka mennyttä muistaa – hankkiudu itse jotenkin. Tuolla valkea, musta savu: piipunnysistä ja kaukaisesta tulipalosta. Sillan taakse pakeni rakkauden tyhjä raitiovaunu.
Runo
23.12.2009
xxx Ja nyt sitten amerikkalainen runo. Ystävä julkaisee opiskelijalehteä – yhteistyössä: viimeistä edellinen toivo olla joutumatta konkurssiin. Julkaisee värssyjä ja mietteitä rauhasta maailmassa. Opiskelijatyttö (en ole nähnyt valokuvaa, mutta voin kuvitella: hiukset olkapäille, pesemättömät, vääntynyt hymy, miellyttävät avoimet kasvot, vakosamettifarkut – ja paljain jaloin) on lähettänyt jonkun tekstin. Minä käännän.
Runoja
7.9.2009
Syyskuu Sukeltaja Syyskuu kelluu, on kuulevinaan tuulimusiikkia. Lammen pintaan putoilee lehtiä, kuparinuotteja. Tuuli on puhaltanut lehdistä lauluja, joita kukaan ei laula.
Epigrammeja kreikkalaisesta antologiasta
21.4.2008
suomentanut Aki Salmela Kyrillos Paras epigrammimuoto on kaksisäkeinen. Jos lisäät kolmannen olet alkanut eepoksen. – Lukianos Oltiin kaikki kännissä, mutta Akindynos oli päättänyt pysyä selvin päin. Pässi! Meille hän oli sekavin mies.