Kategoriat
Arvostelut

Arvoitus ihmisen autiudesta

Vesa Haapala Valekuolleet Otava 2017, 95 s.   Vesa Haapalan edellinen runoteos, yhdessä graafikko Markus Pyörälän kanssa toteutettu Kuka ampui Ötzin? (2012), on suomalaisen 2000-luvun runouden merkkiteoksia – massiivinen gordionin solmu, jonka pariin ainakin itse olen palannut toistuvasti viime vuosina. Kysymys siitä, mitä Ötzin jälkeen, on myös toistuvasti kutkuttanut mieltä. Kotimaisessa nykykirjallisuudessa kun vaikuttaisi olevan […]

Kategoriat
Arvostelut

Rakkauden lyyrinen härveli

Helena Sinervo Merveli WSOY 2018, 74 s.   Helena Sinervon yhdestoista runoteos Merveli säväyttää värityksellään. Jokaista aukeamaa kehystää sivujen taustalta erottuva pinkki kannen reunus. Kuin tilaa rajaisi lapsena latkittu karamellinvärinen lääke, vaaleanpunaisesta langasta virkattu pussyhat, makea tyttötuoksu – tai ehkä jopa ”lipstick-femme on top”, johon kokoelman eräässä runossa viitataan. Pinkki anarkia huojuttaa merkityksiä, saa lukijan […]

Kategoriat
Arvostelut

Rok, kuivunut lakritsi jo maailmanlopun jälkeisessä ajassa

Juha Kulmala Ränttätänttä Savukeidas 2017, 71 s.   Juha Kulmalan viidennen kokoelman Ränttätänttän kannessa on kaksi tekijän päällä varustettua mustavalkeaa hahmoa, jotka ojentunein käsin tarjoilevat kirjan ja tekijän nimiä. Kaikkea tätä valvovat banaaninkeltaisella taustalla aurinko, kuu ja tähdet jostakin renessanssinaikaisesta painotyöstä. Siinä ovatkin teoksen pääainekset: itseään reflektoiva puhuja, kosmoksen läsnäolo, esityksellisyys ja ränttätänttä. Kuvasta puuttuu […]

Kategoriat
Uutiset

Lukijakysely

Tuli & Savun vuoden 2018 lukijakysely on avautunut ja löytyy täältä. Kerro meille ajatuksistasi ja toiveistasi lehden lukijana. Kyselyyn voi vastata anonyymisti, ja se on avoinna 22.8. saakka. Vastaajien kesken arvotaan huimia palkintoja!

Kategoriat
Arvostelut

Muistin parhain osa on ulkopuolellamme

Kaisa Ijäs Aurinkokello Teos 2018, 72 s.   Helsinkiläisen Kaisa Ijäksen tuotanto kattaa post-romanttista, konkretismiin viittaavaa ja voimakkaan affektiivista runoutta. Hänen aiemmat teoksensa Siskot, veljet (2009) ja Pakopiste (2013) ovat osoittaneet, kuinka metaforaan uskomalla voi löytää tunnistettavan tavan käyttää kieltä emotionaalisena, kommunikatiivisena ja sidoksellisena merkitysten välittäjänä. Kolmas runokokoelma Aurinkokello on vaikuttava poeettinen läpileikkaus aikaan: käsitteenä, […]