Voiko todellisuutta kopiosuojata? Voiko kieltä omia? Millainen on Kirjailijaliiton määritelmän mukainen itsenäisesti luotu alkuperäinen kaunokirjallinen teos? Mitä on tekijyys yhä yhteisöllisemmässä runomaailmassa tai copy+paste-logiikoilla toimivissa lukuja kirjoituskäytänteissä? Kuluvan vuoden aikana on ilmestynyt kolme teosta, joihin on ladattu kauaskantoisia kysymyksiä. Ensimmäinen näistä on Charles Bernsteinin Attack of the Difficult Poems, jossa paikannetaan teknologisten kehitysaskelten ja runokielen […]
Kuukausi: elokuu 2011
Helsingin Poetiikkakonferenssi 2011
Brandon Brown (US)! Michael Cronin (IE)! Anna Aguilar-Amat (ES)! Anna-Riikka Carlson! Antti Nylén! Jarkko Tontti! Kaksikymmentä puhujaa kolmestatoista maasta – runoilijoita, tutkijoita, kriitikkoja; puheenvuoroja, tutkielmia, performansseja. Kesän kovimmat poeettiset panokset ampuu Helsingin Poetiikkakonferenssi seitsemän vuoden voimallaan, viikonloppuna 27. – 28. elokuuta. Teemana transmissio, runouden ja poeettisen ilmaisun siirtymät halki ajan ja avaruuden, kulttuuri- ja kielirajoja […]
Luovuudettomuus luovuutena
Suomentanut Leevi Lehto. Käännös on ensimmäisen kerran julkaistu Tuli&Savun numerossa 3/2002. Alkuteksti: Poetry Plastique, Marianne Boesky Gallery / Granary Books. NYC. 2001 Vietän 39. elinvuottani harjoittamalla luovuudettomuutta. Perjantaina 1. syyskuuta 2000 ryhdyin kirjoittamaan puhtaaksi päivän New York Timesiä, sana sanalta, kirjain kirjaimelta, vasemmasta yläkulmasta oikeaan alakulmaan, sivu kerrallaan. Tänään, 10. marraskuuta 2000, olen noin puolessa […]
Hybridiaskelia
Tero Nauha: Käynti. Dada-setä 2009 Käynti on performanssitaiteilija Tero Nauhan 2000-luvulla kävellen toteuttamien teosten kirjallinen ja dokumentaarinen osa. Samalla se on osa hänen tohtorintutkintoaan performanssitutkimuksen ja -teorian ohjelmassa Teatterikorkeakoulussa. Projektit esiintyvät kirjassa kronologisesti, mikä lisää dokumentaarista vaikutelmaa.
Auli Särkiö: Sarmatia. Mäntykustannus 2011 Mikä se sellainen Eurooppa on, jossa joku sodanjälkeisessä Puolassa pyyhkii pölyt Steinwaylta? Mikä sellainen, jonka museoissa seisovat yhäti samat marmoripintaiset apollot, ja sellainen, jota kutsua “väriseväksi parfymoiduksi mantereeksi”?
Runo luki täällä
Jan Hellgren: Mistä käytämme nimeä ” ”, ntamo 2008; Kohina, ntamo 2010 Jan Hellgrenin runokirjoissa ei ole sanoja, joista saisi selvää. Sanahahmoja, raaputtaen yliviivattuja, on. Paperia on rikottu. Kurottu neulan ja langan avulla. Poltettu. Rypistetty, hangattu, piirretty ja pyyhitty väkivalloin pois.