Runot
Erkka 23 vee
mä oon erkka 23 vee
oon kasvanu kuopiossa, julkulassa
omakotitalossa
niin isossa
että aina oon voinu kasvaa vähän lisää
mä en oo kasvanu ilman isää
ja vähän liian pitkään
imin äitin nisää
mä oon syntyny
iphone kourassa
hopeelusikka suussa
ja kultanen perseessä
mun neljän hengen perheessä
on aina puhuttu tunteista
ei oo ollu puutetta hunteista
ei euroaikaan eikä varsinkaan markka
ei oo tarvinnu olla ruuasta tarkka
osta poika vaan sitä isabella-juustoo
parhaisiin arkihetkiin
kesäisiin uimaretkiin
kermaa on varmasti mansikoiden kanssa
ja illalla letut
mut se on ansa
Mikä kosketti minua tänään
25.8.2011
Aqua Sodium Laureth Sulfate Cocamidopropryl Betaine Sodium Chloride Sodium Laurolyl Glutamate Glycol Distearate PEG- 150 Distearate Cocamide MEA Betaine Laureth-10 Propylene Glycol Hippohae Rhamnoides (Seabucktorn) Extract Parfym Citric Acid Phenoxyethanol Benzoid Acid Dehydroacetic Acid Potassium Sorbate Sodium Benzoate Aqua Sorbitol Hydrated Silica PEG-32 Tetrapotassium Pyrophosphate Sodium Laurel Sulfate Aroma Sodium Fluoride Cellulose Gum Sodium Saccharin [...]
Taskutieto
6.1.2011
ALLERGIA, eräs aita kahden asian välillä, esim. ihmisen ja kevään. ANTITYÖKALU, työkalu joka hidastaa tehtävän suorittamista, kun esim. tekijälleen rakkaan kohteen ei haluta heti valmistuvan. AURINGONPALVONTA, kansanhurskauden muoto, jossa uhri ja palvoja ovat sama asia. AUTOHARHA ei ota hellittääkseen kävelykeskustan kiireettömyydessä. BODA-LUKKO, lukkojen sarjatuotanto on tehnyt murtomiehen työstä konttorityötä, yöt toistuvat samanlaisina, saalis on myös [...]
Runoja
18.9.2010
Stuttgart Bernhard Böschensteinille 1 KUKKULAN LAELTA SCHILLERIN tammelle tuikea silmä mellakoi se näkee kattilan yläpuolella leijuvan opaalin sumusuihkun ja rieslingin huurut tulikuningaskunnan hedelmätarhojen ja hilpeitten viinirinteiden kirkonkello kailottaa voimistuen kunhan vain viinitankki hohtaa pauhaten järvestä kohoaa hehku kaupunkiin nouseeko järvi laskeutuuko tuomiokirkko? Rimbaud rönyää portaikossa rientää halki kirjametsien pyökkipuukirjastoissa vuokraisäntänsä Wagnerin luota – paimen joka [...]
Kaksi runoa sarjasta ”Kuin hiuksesi kimaltaisivat: kertomus”
31.3.2010
1. en ole vainoharhainen, mutta otsani: mutta otsallani: kimmeltää yksinäinen: hikipisara: en usko: tähän: että tuo rapiseva, käheä ääni: merkitsee: että ihoni: varisee irti kuin mikroskooppisen pienet lehdet: ne: en: ole koskaan tarttunut käsivarteesi: vääntänyt sitä nopealla liikkeellä sijoiltaan ja: paiskannut sinua: sängylle: välkkyvää säkkiä: en: usko että lattia: muuttuu nyt: en ole: nyt: tästä [...]
Runo
23.12.2009
Kotoa on lyhyt matka, lumi kuin tuhkaa. Muuttuu kohta sateeksi. Kuka mennyttä muistaa – hankkiudu itse jotenkin. Tuolla valkea, musta savu: piipunnysistä ja kaukaisesta tulipalosta. Sillan taakse pakeni rakkauden tyhjä raitiovaunu.
Runo
23.12.2009
xxx Ja nyt sitten amerikkalainen runo. Ystävä julkaisee opiskelijalehteä – yhteistyössä: viimeistä edellinen toivo olla joutumatta konkurssiin. Julkaisee värssyjä ja mietteitä rauhasta maailmassa. Opiskelijatyttö (en ole nähnyt valokuvaa, mutta voin kuvitella: hiukset olkapäille, pesemättömät, vääntynyt hymy, miellyttävät avoimet kasvot, vakosamettifarkut – ja paljain jaloin) on lähettänyt jonkun tekstin. Minä käännän.
Runoja
7.9.2009
Syyskuu Sukeltaja Syyskuu kelluu, on kuulevinaan tuulimusiikkia. Lammen pintaan putoilee lehtiä, kuparinuotteja. Tuuli on puhaltanut lehdistä lauluja, joita kukaan ei laula.