Pääkirjoitukset
Pääkirjoitus
17.12.2011 :: Pääkirjoitukset, Tuli&Savu-kirja, nro 62
Kaksi vuotta – Ei. Anteeksi! – kolme vuotta sitten ilmestyneessä Tuli&Savun kritiikki-teemanumerossa usutimme lukijamme kokeilemaan kritiikin rajoja. Tästä ”kritiikkikokeilusta” nousi kova poru. Olen saanut ihan jatkuvasti selitellä kokeilun mielekkyyttä.
Jokin aika sitten lueskelin yleisesitystä taiteellisesta tutkimuksesta (joka sivumennen sanoen lienee käsitteenä yhtä mielipiteitä jakava kuin taannoin tahattomasti lanseeramme ”kokeellinen kritiikki” -termi) ja kiinnitin huomiota keskusteluun yhteisötaiteen kritiikin ongelmista. Yhteisötaide noudattaa siinä mielessä avantgarden etiikkaa, että se pyrkii omalla tavallaan taiteen ja elämän yhdistämiseen. Avantgardemeininkiin yhteisötaide liittyy myös sikäli, että se aiheuttaa ongelmia kritiikille: pakottaa arvioimaan uudelleen mitä tarkoitamme hyvällä, ja mitä huonolla.
Pääkirjoitus
17.8.2011 :: Pääkirjoitukset, nro 64
Voiko todellisuutta kopiosuojata? Voiko kieltä omia? Millainen on Kirjailijaliiton määritelmän mukainen itsenäisesti luotu alkuperäinen kaunokirjallinen teos? Mitä on tekijyys yhä yhteisöllisemmässä runomaailmassa tai copy+paste-logiikoilla toimivissa lukuja kirjoituskäytänteissä?
Kuluvan vuoden aikana on ilmestynyt kolme teosta, joihin on ladattu kauaskantoisia kysymyksiä. Ensimmäinen näistä on Charles Bernsteinin Attack of the Difficult Poems, jossa paikannetaan teknologisten kehitysaskelten ja runokielen muutosten suhteita.
Pääkirjoitus
3.6.2011 :: 4|2010, Pääkirjoitukset
Tässä numerossa esitellään kuusi brittiläistä nykyrunoilijaa. Kuten valikoiman esittelyssä todetaan, kiinnostavien runojen lisäksi heitä ja monia suomalaisia nykyrunoilijoita yhdistää aktiivinen toiminta blogien, klubien, tapahtumien ja pienkustannustoiminnan parissa.
Lämmin kiitos Teemu Manniselle jälkisanoista ja käännettävien runoilijoiden valikoinnista. Kiitos myös valikoiman suomentajille sekä FILI:lle saadusta käännöstuesta. » Lue lisää
Pääkirjoitus
5.1.2011 :: 2-3|2010, Pääkirjoitukset
”samantapaista johtajuutta kuin aikanaan sotajoukon kärjessä tarvitaan tämän ajan keskellä ehkä kipeämmin kuin koskaan”
”Kun lapsia ja nuorisoa kasvatetaan, kun koko yhteiskuntaa johdetaan, kun kestäviä, hyviä arvoja tahdotaan vahvistaa tai kun kansakunnan yhtenäisyyttä halutaan lujittaa, eivät yksin periaatteet, ohjeet ja määräykset riitä”
”tarvitaan esimerkkejä ja arjen sankaruutta”
Jos runo puhuisi ja toimisi niin kuin kansanedustaja, olisin lopettanut lukemisen ja siirtynyt katsojatilastoihin. Yllä oleva ei kerro, mistä runoilija puhuu, sanat eivät ole hänen omiaan. Runo tarkoittaa aina jotain muuta kuin sanoo – joskus se on epävarma tai ristiriitainen, joskus se esittää loogista ja yrittää olla kirkas. Lainaukset Texas, saksien aukeamalta asettuvat osaksi teoksen kokonaisuutta, jossa äänet uppoavat toisiinsa, ne keskustelevat yksilöllisyytensä silti säilyttäen.
Pääkirjoitus
18.9.2010 :: 1|2010, Pääkirjoitukset
Ajatus tämänkertaisesta Tuli&Savusta muotoutui vuosi sitten, kesällä 2009, kun toistakymmentä suomalaista runoilijaa kokoontui Saaren kartanoon. Runoilija Karri Kokon järjestämässä kaksiviikkoisessa visuaalisen runouden työpajassa syvennyttiin runouden visuaalisuuteen ja visuaaliseen runouteen monesta osanottajien kiinnostuksen osoittamasta suunnasta.
Saaressa harhailtiin, etsittiin, eksyttiin ja löydyttiin. Karri Kokon ja suomalaisrunoilijoiden lisäksi saimme nauttia kansainvälisestä seurasta: päävieraiden Geof ja Nancy Huthin sekä Christian Bökin lisäksi Suomen suvessa vieraili runoilija-kuraattori Tony Trehy. Ja kun paikalla oleili koko Tuli&Savun toimitus sekä monia lehden vakkariavustajia, tuntuu melkein mahdottomalta kuvitella, ettei tapaamisesta jäisi muistijälkien lisäksi myös painojälkiä. » Lue lisää
Pääkirjoitus
31.3.2010 :: 4|2009, Pääkirjoitukset
Selatessani runousblogeja tulin lukeneeksi uutisen, jonka mukaan Nokia Siemens Networksin yhteiskuntasuhdejohtaja siirtyy Yleisradion toimitusjohtajaksi. Ylen uutisvirrassa puolestaan kerrotaan, että iranilainen ihmisoikeusaktivisti ja rauhannobelisti Shirin Ebadi vaatii pakotteita NSN:a vastaan sen myytyä Iranille teknologiaa, jonka avulla se voi vainota kansalaisiaan.
Välikysymys: Miten tämä liittyy runouteen? Onko tämä oikea foorumi?
Onko valtalehtien tavoin myös runouslehden tai laajemmin kulttuurilehden tehtävä toimia kirjallisen ja muun vallan vahtikoirana? » Lue lisää
Pääkirjoitus
22.12.2009 :: 3|2009, Pääkirjoitukset
Palataan vielä kerran kritiikkiin.
Jukka Petäjän 19.10. Helsingin Sanomissa julkaistu yhteiskritiikki viidestä esikoisteoksesta sai aikaan ennenkuulumattoman laajan keskustelun ja vastalauseiden myrskyn. Itse tunsin hetken aikaa olevani myrskyn silmässä.
Tuntui, että tärkein tehtäväni oli tuijottaa herkeämättä tietokoneenruutua: olla silmä kovana, ettei mikään mitä runousblogeissa, facebookissa tai Hesarin keskustelupalstalla tapahtuu jäisi huomaamatta. Aivan kuin internetin tarjoamia mahdollisuuksia olisi pikkuhiljaa opittu hyödyntämään. Aivan kuin runousblogit olisivat heränneet uuteen kukoistukseen Petäjän kritiikin lannoittamina. » Lue lisää
ja sit tää löis tota
29.9.2009 :: 2|2009, Pääkirjoitukset
Tuli&Savun lastenrunous, nonsense ja ruumis -numero ilmestyy juuri sopivasti Helsingin juhlaviikkojen Runokuu-festivaaleille. Runokuun teemana on tänä vuonna leikki. Festivaalin esittelyssä leikki yhdistetään iloiseen kepeyteen: ”Leikki ymmärrettäköön tässä laajasti huumorina, sanaleikkeinä ja kielipeleinä”.
Lapset eivät kuitenkaan leiki ainoastaan rauhaa ja rakkautta: leikit voivat olla henkisesti tai fyysisesti väkivaltaisia tai muuten ”tyhmiä”. Leikkiminen on myös varsin paradoksaalista toimintaa: Leikkivä ihminen toimii kirjoittamattomien sääntöjen mukaan niitä samanaikaisesti luovasti uudistaen. » Lue lisää
Pääkirjoitus 1/2009
19.5.2009 :: 1|2009, Pääkirjoitukset
Kirjaimellisia kysymyksiä
ilotu luoti
tulio liuot
loitu tuoli
KIRJOITTAESSANI AJATTELEN huonekalua, huomaan istuvani sellaisella ja nojaavani sellaiseen.
Tässä numerossa Tuli&Savun rakennus- ja sisustusarkkitehdit kiinnittävät erityistä huomiota materiaaliin: siihen, mitä me emme runossa yleensä näe, visuaalisesti ja foneettisesti varautuneita kirjaimia, sillä ne ovat aivan liian lähellä meitä. Wikipedian artikkelissa hirsirakentamisesta varaukseksi kutsutaan ”hirren alapintaan veistettyä uurretta, jonka avulla päällekkäiset hirret sovitetaan tiiviisti yhteen” niin että syntyy sanoja. Positiivinen tai negatiivinen sähkövaraus puolestaan on yksi alkeishiukkasten perusominaisuuksista. Runoja ja runouksia voi ajatella sähkökenttinä, joiden häiritsemisestä saattaa syntyä kiinnostavia ilmiöitä – esimerkiksi tahallisen tai tahattoman väärinkirjoituksen kautta.
Kirjallisuuden ja tekniikan tiet erkaantuvat niillä kohdin missä käytännöllisyyden vaatimus alkaa. Tämän numeron kokoava teema on määrättömän määrän erilaisia esitystapoja sisältävä kirjaimen näkyvä muoto, kirjaSin. Jätän kysymyksen isosta s-kirjaimesta ja kirjaSimen määritelmästä roikkumaan ilmaan, aina sivulle 19 asti, mistä alkaa Kristian Blombergin ja Juri Joensuun laatima tämän numeron teema-artikkeli.
Ilman avautuvaa kontekstia – tunnistettavaa kieltä – kirjain tai kirjainsarja tuntuu mielettömältä kuin käyttökelvottomuuttaan pölyttyvä esine. Toisaalta kirjainten tyhjyyden ja hyödyttömyyden voi myös kokea materiaalina, jonka käsittämiseksi ja käsittelemiseksi on astuttava jonkin totutun ulkopuolelle. Aseemisissa teksteissä ja kuvissa tämä ominaisuus säilyy myös tekstin tai teoksen tasolla. Tällä periaatteella valitsimme Satu Kaikkosen teoksen Bonewriting lehden Runo&Kuva-aukeamaksi.
Nyt käsissäsi pitelemä Tuli&Savu on muutenkin poikkeuksellisen visuaalinen: hyödyntämällä kuvaa halusimme tehdä täsmäiskuja pysähdyttääksemme itsemme tärkeiden asioiden äärelle. Katukuvasta päätellen Suomessa ei juurikaan harjoiteta julisterunoutta tai julkista tilarunoutta. Julkinen tila on kuitenkin mitä vaikuttavin julkaisualusta ja mitä luonnollisin sosiaalinen media.
Asioihin sopii kyllä yrittää vaikuttaa, kunhan ei tee sitä Forum Romanumilla, jonka yksityistetyillä parrasvalokäytävillä jokainen printterin sylkemä lause uhkaa syöstä maailman synkkyyteen – missä se ei tietenkään ole.
***
Tuli&Savu 1/09 jatkaa kritiikistä käytävää keskustelua, kritiikin muodon ja kohteen laajentamista ja koettelua. Lisäksi kiinnitämme kritiikeissä huomiota teoksiin, joita ei yleensä arvostella.
Tuli&Savun 2/09 toimittaa Henriikka Tavi ja sen teemana on lastenrunous, ruumis ja nonsense.
Mikael Brygger
Pääkirjoitus 4/2008 (54)
29.1.2009 :: 4|2008, Pääkirjoitukset
”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä,
mutta minulla ei olisi kritiikkiä, olisin minä vain
helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. [...]”
(Lars-Mikael Raattamaa: ”Vad är kritik” )
On olemassa kaksi perusteeltaan varsin erilaista tapaa lukea runoutta. Suomalaista runokritiikkiä dominoi asiantunteva ja tulkitseva, lukijan ja kirjoittajan roolien eroa painottava lukija-lukeminen. Valtaosa runouden aktiivisista lukijoista kuitenkin kirjoittaa itse runoja. Runoutta luetaan, jotta kirjoitettaisiin; lukeminen käynnistää kirjoittamisen. Silti runokritiikissä tällainen kirjoittava lukeminen ei juuri tule näkyviin.
Helsingin Poetikkakonferenssissa 16.8.2008 puhuneen ruotsalaisen kriitikon Daniela Flomanin innoittamana Tuli&Savu kutsui runoilijoita ja kriitikoita kokeilemaan kritiikin rajoja: kirjoittamaan runokritiikkiä, joka reflektoi omaa muotoaan ja lähestyy samalla runoutta. ”Runollisen” runokritiikin ajatus saattaa kuulostaa, kuten Virpi Alanen esseessään toteaa ”epäprofessionaaliselta”. Onko runouden keinoja hyödyntävän kritiikin mahdollista olla kriittistä, arvottavaa, asiantuntevaa?
Ajatuksella kritiikin ja runouden intiimistä ja sisäisestä suhteesta on kuitenkin pitkät historialliset juuret. Kuten Antti Arnkil (arnkil.blogspot.com, 28.10.2008) muistuttaa, jo Friedrich Schlegelin immanentin kritiikkikäsityksen mukaan taideteos sisältää kriteerit omalle arvioimiselleen, oman kritiikkinsä idun. Tällöin kritiikki on – käsitys jonka Walter Benjamin tähän numeroon suomennetuissa luonnoksissa toistaa – ”elämän puhdasta toimintaa eli teoksen elämistä edelleen.”
Tarkoituksenani ei ole puolustaa metaforista hurjastelua perinteisen ulkopuolisen asiantuntijakritiikin kustannuksella. En yleensäkään pidä jyrkkää erottelua ”perinteisen” ja ”kokeilevan” kritiikin välillä mielekkäänä. Sen sijaan uskon, että etäännyttävän teoreettisen, asiantuntevan kritiikin ja runon kirjoittautumiseen osallistuvan kritiikin erilaiset rinnastamiset kultivoivat runoutta hedelmällisimmin. Kritiikin ei tarvitse tyytyä olemaan tiedottamista ja kuluttajaneuvontaa. Kritiikki on ja voi olla kirjallisuutta. Toisaalta myös runous voi olla tutkivaa ja lähestyä kritiikkiä. Tämän todistavat tässä numerossa mm. Gérar Macén ”Kiinan oppitunti” sekä Marianne Mooren runot.
Kritiikkikokeilua ja koko kritiikki-teemanumeroa motivoi kysymys siitä, miten erilaisista vaihtoehtoisista ”kokeellisista” runouksista olisi mahdollista kirjoittaa kritiikkiä. Tarkoituksenamme oli kannustaa kritiikkikokeilun osallistujia kirjoittamaan runoteoksista, jotka on julkaistu jossain muussa kuin kirjamuodossa. Tulos oli tältä osin laiha: kaikki kuusi tässä numerossa julkaistavaa kritiikkikokeilua on kirjoitettu kirjamuotoisesta teoksesta. Sen sijaan Juri Joensuun ja Kristian Blombergin uraauurtava essee ”Digirunous, lukutilanteet ja kritiikki” on hieno avaus tähän suuntaan ja siitä tullaan toivottavasti keskustelemaan vielä pitkään.
Monia runoutemme moninaisista alahaaroista jäi kuitenkin täysin vaille käsittelyä. Miten kirjoittaa kritiikkiä esimerkiksi visuaalisesta runoudesta, äänirunoudesta tai vaikka Karri Kokon ”Avokyyhky lattiaheroiini”-tyyppisistä konseptualistista runoteoksista? Miten arvottaa ja tulkita niitä, miten välttyä sivuuttamasta konseptualistinen teos pelkällä ”tämän arvo on ainoastaan siinä, että se on tehty”-olankohautuksella? Muun muassa näihin kysymyksiin palataan vuoden 2009 Tuli&Savun numeroissa. Tuli&Savun vuoden 2009 kokoavana teemana on kritiikki, mikä tarkoittaa sekä kritisoitavien kirjojen lukumäärän kasvattamista että kritiikin näkökulman esiinnostamista muiden teemojen yhteydessä. Runouden huikea monipuolisuus, iloisuus ja värikkyys ei poista vastuuta ottavan ja vastuunsa tuntevan kritiikin tarvetta.
Henriikka Tavi
ps. Seuraavan ”kirjasin”-teemaisen Tuli&Savun päätoimittaa jälleen Mikael Brygger.