nro 80


Elävä kuva

5.5.2015 :: nro 80, Pääkirjoitukset

Elävä kuva on elokuvasta käytetty synonyymi, mutta myös runoudessa kuvat ovat elossa ja liikuttavat merkityksiä. Kielikuvat ovat runouden ikivanhaa käyttövarantoa. Kielen kuvallisuuden on katsottu ilmenevän kirjallisuudenlajeista kaikkein rikkaimmin juuri runoudessa, sillä runot tunnustelevat kieltä sen konventionaalisia käyttötapoja kyseenalaistaen. Historiallisesti kuvallisuuden tärkein tehtävä oli pitkään havainnollistaa runon sanomaa ja tehdä lukijaan retorinen vaikutus. 1700-luvun lopulta lähtien vahvistui länsimaisessa runoudessa runokuvien itsenäinen voima, omakohtaisuus ja henkisyyskin. Romantiikan viitoittama kehitys kohti kuvien autonomiaa jatkui myöhemmin runouden modernismeissa.

1900-luvun taitteessa syntyneille ismeille oli tyypillistä runsas trooppien ja figuurien käyttö – tekstit rehottivat erilaisia merkityksen siirtymiä, metaforia ja puhekuvioita. Surrealistit ja dadaistit muurasivat kuvastoillaan usein kryptisen monihahmoista runokudosta, kun taas imagistit etsivät runolta itseriittoista, pelkkyydessään valaisevaa puhdasta kuvaa. 1950-luvun tienoilta lähtien kuvainpalvojat ovat saaneet rinnalleen myös vastaliikkeitä. Käsitetaiteellinen tai minimalistinen runous tuntuu usein viestivän, että kuvien on kuoltava jotta ajatus voisi elää. Mutta ajattelu ei koskaan pääse kovin kauas kuvista. Ne elävät kaikkialla, missä ollaan tekemisissä kielen kanssa. » Lue lisää

Share

Nro 80

5.5.2015 :: nro 80, Sisällysluettelot

T&S Rytmi

» Lue lisää

Share