4|2009
Onko runous pelottavaa?
31.3.2010 :: 4|2009, Arvostelut
Vilja-Tuulia Huotarinen & Ville Hytönen (toim.): Poetiikkaa II. Savukeidas 2009
Suomalainen runous käy lävitse suurta myllerrystä. Modernismin kaanonin lopullisesti kyseenalaistavan runouden nousu herättää tälläkin hetkellä runsaasti mielipiteitä. Myllerryksestä kumpuaa myös turkulaisen Savukeidas-kustantamon Poetiikkaa II -esseekokoelma. Se, ettei nykyrunouden taustalla väijyvä poetiikka ole entisensä, näkyy ja kuuluu. Miltei kaikki kokoelman esseet ottavat tavalla tai toisella kantaa hakukonerunouteen ja tekijyyden kysymykseen.
Esimerkiksi lyijykynällä tai väriliidulla
31.3.2010 :: 4|2009, Arvostelut
Timo Harju: Kastelimme heitä runsaasti kahvilla, ntamo 2009
Timo Harjun esikoiskokoelmalla on selvä kiinnekohta reaalisessa maailmassa. Koska Kastelimme heitä runsaasti kahvilla sijoittuu vanhainkotimiljööseen ja perustuu tekijän siviilipalveluskokemuksiin, se saattaa helposti saada sellaisia määreitä kuin ”tärkeä” tai ”rehellinen” tai ”jokin muu latteus kritiikin fraasisanakirjasta”, jotka tapaavat merkitä, että teos palautuu kätevästi sanomalehtiotsikkojen yhteiskunnallisuuteen, totuuslauseeksi johon voi yhtyä itse runoja lukematta. Harjun kokoelmasta on jätettävä paljon huomiotta, jos sen virtaavasta kahvivuosta aikoo nostaa ainoastaan sellaisia sormustimellisia kuin että vanhustenhoidon nykytila on blaa ja blaa.
Kun nuori lukee runon
31.3.2010 :: 4|2009, Arvostelut
Runo vieköön. toim. Kari Levola. Tammi 2009
Runo vieköön -opas. Annamari Saure ja Kari Levola. Lukukeskus 2009
“Tärkeintä runoa lukiessa on elämys. Kun ihminen lukee runon, hänessä tapahtuu jotakin […]”
Runo vieköön -opas
Tammi ja Lukukeskus ovat tehneet yläasteikäisille runoantologian Runo vieköön ja samannimisen oppaan. Runoilijoita on haastettu kirjoittamaan tekstejä nuorille lukijoille. Opettajien opasvihkoon on hahmoteltu runon lukemisen käsitteitä, luonnosteltu tulkinnan viivoja antologian runoista ja suomalaisen runouden lyhyt historia, avuksi opettamiseen ja tehtävänantoon.
Khaijamin lauluja
31.3.2010 :: 4|2009, Arvostelut
Omar Khaijam. Khajamin lauluja. suom. Kiamars Baghbani ja Leevi Lehto. ntamo 2009.
On mielenkiintoista, että Omar Khajamin nelisäkeistä on jo peräti kaksi suoraan alkukielestä tehtyä käännöstä (ensimmäinen on Jaakko Hämeen-Anttilan kääntämä Malja ja mennyt maine, Basam Books, 1999. Häneltä on myös ilmestynyt kirja Omar Khaijam: Runoilijan elämä. Otava, 2008). Kritiikin näkökulmasta tilanne on antoisa.
Leevi Lehto ja Kiamars Baghbani ovat tehneet suuren työn sovittaessaan persialaista mittaa suomenkieleen, joka on sekä kielellisesti että kulttuurisesti hyvin kaukana. Kielellis-historiallista yhtymäkohtaa voi yrittää löytää korkeintaan muutaman lainatun sanan kautta. Metafyysisellä ja inhimillisellä tasolla runot tietenkin puhuttelevat myös kuudennenkymmenennen leveysasteen pohjoispuolen pessimististä harhailijaa:
Jarkko Tontti piirtää modernin miehen ääriviivoja
31.3.2010 :: 4|2009, Arvostelut
Jarkko Tontti: Jacasser. Otava 2009.
Jarkko Tontin toinen runokokoelma Jacasser on niin trendikäs kuin runokokoelman nyt on mahdollista olla! Teema, miehenä oleminen ja tunteet, on vahvasti ajassa kiinni. Sitä ovat parina viime vuonna hahmotelleet myös esimerkiksi Jukka Viikilä ja Risto Oikarinen. Tapana on suhtautua sukupuoleen hieman vinosti, edellisten sukupolvien identiteettien rakennusaineksia arvostellen. Ja mikäpä olisi nykyrunossa enemmän nousussa kuin ironia?
Mutta ajoittain tällä muodikkuudella on myös vaaransa. Ville Hytönen väitti Parnassossa (7/2009) julkaistussa esseessään, että ironia on nykylyriikan uusi musta, ja surkutteli sitä suuresti. Vakavuutta on jääty kaipaamaan. Sarkasmi ja hymähtely on helppoa, mutta halpaa, ja ajan myötä tylsää. Tämä on havaittavissa osittain myös Jacasserin kohdalla. Silti kokoelmasta löytyy myös kaunista tummuutta ja aitoa tunnetta. Asenteen vaihtelu onkin ajoittain hämmentävää. Lukija kysyy itseltään: voinko liikuttua? Nauraako joku minulle, nauranko minä tälle? » Lue lisää
”älkää yhtykö lisääntyäksenne”
31.3.2010 :: 4|2009, Arvostelut
Meter ja Demeter
Meter ja Demeter
Hasso Krull: Meter ja Demeter. WSOY/NVL 2009. suom. Anu Laitila
Molempia toki tarvitaan, mutta provokaatio ei saisi vakiintua ainoaksi keinoksi purkaa maailman monimuotoisuutta peittäviä mekanismeja. Sen rinnalla voisi toimia myös pro vokaatio: agressioiden sijaan oman näkökannan perusteleminen tai sen perusteena toimivan kokemuksen jakaminen. Se voisi olla tekona yhtä paljastava, ja ainakin se voisi olla paljaampi. Onkin hienoa, että syntyy myös teoksia jotka herättelevät ajattelun nukkumalähiöitä soittamalla maailmanlopunsireenien sijaan myös hienovaraisia, vivahteikkaista asennonvaihdoksista ja hengityksen liikkeistä värähteleviä tuulikelloja. Parhaimmillaan ne voivat luoda halun muuttaa elämää näyttämällä jotakin tavoittelemisen tai säilyttämisen arvoista.
Virolaisen nykyrunouden näkyvimpiin nimiin lukeutuva Hasso Krull puhui tämänkaltaisesta bushmanni-politiikasta vuoden 2009 poetiikkaseminaarissa. Samoihin aikoihin ilmestyi Anu Laitilan kääntämänä runoelma Meter ja Demeter (2004), jonka voi strategioiltaan lukea pro vokaatiota harjoittavien teosten joukkoon. Se toki aihelmoi synkänoloisesti vedenpaisumukseen tuhoutuvasta maailmasta ja uuden maailman luomisesta, mutta herkät sävyt ja pieni mittakaava viettävät sitä vain harvoin painajaismaisiin visioihin. Tätä on lähinnä aivan alussa, jossa myytti vedenpaisumuksesta mukautuu veden notkeudella sisältämään myös kuvia World Trade Centerin tuhosta sekä kaupallisuuden, jossa ”kaikenlaista roinaa kyllä on kyllä mutta ei / perinnettä / jonka olisin halunnut löytää”. » Lue lisää
Katvesilmänräpäyksiä liian pitkästä tarinasta
31.3.2010 :: 4|2009, Arvostelut
Olli Sinivaara, Valonhetki (Teos 2009)
Olli Sinivaara, Valonhetki (Teos 2009)
Olli Sinivaara: Valonhetki. Kustannusosakeyhtiö Teos, Helsinki. 2009.
Olli Sinivaaran romanttis-esteettinen runokokoelma Valonhetki (2009) on päätösosa kirjailijan esikoiskokoelman Hiililiekin (2005) ja toisen runoteoksen Palavan maan (2007) aloittamalle trilogiamaiselle sarjalle. Sinivaaran kokoelma on kuin impressionistinen maalaus, jonka läpi runon kokeva subjekti kulkee herkin aistein, aivan kuin pyhää etsien. Matka läpi kokemusten ja heijastusten antaa myös aineksia metalyyriseen pohdintaan kielestä ja sen roolista. Ulkoinen kokemus on heijastus maastossa, johon raivataan tie, rytmi. Tästä lähdetään matkalle havaintoon ja sitä kautta kieleen. Havainto ja kieli ovat oleellisesti yhtä.
Sinivaaran neliosastoisen kokoelman ehdoton sukulainen on Lassi Nummen esikoisproosateos Maisema (1949), jonka kertoja on unohtanut oppimansa maailman ja vieraantunut siitä. Vasta vähitellen Nummen teoksen edetessä lukija voi päätellä, että sen kertoja on laskuvarjomies, joka on pudotettu väärään paikkaan lentokoneesta. Uusin silmin, kielitaidottomana hän pyrkii kokoamaan ympärillään olevasta havaintoja. Hän kulkee läpi vieraan maiseman, jonka ympäristön yksityiskohdista, valoista, viivoista ja väreistä hän alkaa hahmottaa käsitystä maailmasta.
Pääkirjoitus
31.3.2010 :: 4|2009, Pääkirjoitukset
Selatessani runousblogeja tulin lukeneeksi uutisen, jonka mukaan Nokia Siemens Networksin yhteiskuntasuhdejohtaja siirtyy Yleisradion toimitusjohtajaksi. Ylen uutisvirrassa puolestaan kerrotaan, että iranilainen ihmisoikeusaktivisti ja rauhannobelisti Shirin Ebadi vaatii pakotteita NSN:a vastaan sen myytyä Iranille teknologiaa, jonka avulla se voi vainota kansalaisiaan.
Välikysymys: Miten tämä liittyy runouteen? Onko tämä oikea foorumi?
Onko valtalehtien tavoin myös runouslehden tai laajemmin kulttuurilehden tehtävä toimia kirjallisen ja muun vallan vahtikoirana? » Lue lisää
2000-luvun runous
31.3.2010 :: 4|2009, Tulentekoa
Artikkelin kirjoittivat Kristian Blombergin lisäksi Henriikka Tavi ja Teemu Manninen. -Toim. huom.
Asennonvaihdokset
Asennonvaihdoksilla voidaan tarkoittaa joko puhujan minäkuvassa tai maailmasuhteessa tapahtuvia muutoksia, tai usein nopeita, muutaman säkeen välein seuraavia muutoksia useampien puhujien välillä ja puheen rekisterien ”asennoissa”. Tällä on pyritty a) irtaantumaan runoa tyypillisestä hallitsevasta ja yhtenäisyyttä rakentavasta puhetilanteesta tai b) esteettiseen vaihteluun ja tyylittelyyn. Seurauksena on usein humoristisia törmäyksiä tuottava ja/tai runon käsittelemää aihetta useasta näkökulmasta luotaava tekstuuri. Runokeinon tavoitteisiin kuuluu myös pyrkimys etsiä tapoja maailman monitulkintaisuuden tai asioiden kokemuksellisen samanaikaisuuden esittämiseksi. » Lue lisää