3|2009
Ensimmäinen Tuli&Savu-tuokio: venäläistä nykyrunoutta Kirjassa
Tuli&Savun uuden numeron ilmestyttyä aletaan tästä lähtien pitää pieniä ja rentoja luentatilaisuuksia. Ensimmäinen Tuli&Savu-tuokio teemasta “venäläinen nykyrunous” järjestetään Kirjakauppa Kirjassa keskiviikkona 27.1.2010 klo 14. Paikalla keskustelemassa ja lukemassa ovat Tomi Huttunen, Veikko Suvanto, Janne Nummela, Henriikka Tavi ja Mikael Brygger.
27.1. 2010 klo 14, Kirjakauppa Kirja, Mannerheimintie 22-24.
Lämpimästi tervetuloa!
-
Lisätietoja Henriikka Tavi, p. 041-5360184
henriikka.tavi(at)gmail.com
Runo
Kotoa on lyhyt matka,
lumi kuin tuhkaa. Muuttuu kohta sateeksi.
Kuka mennyttä muistaa –
hankkiudu itse jotenkin.
Tuolla valkea, musta savu:
piipunnysistä ja kaukaisesta tulipalosta.
Sillan taakse pakeni
rakkauden tyhjä raitiovaunu.
Uuden maan yli
lentävät kuin valhe pelästyneen huulilta
rakkauden ja kuoleman puhaltimien
liiankin tutut äänet.
Käy torilla:
siellä tuuli jää ruusuksi hihaan
ja raapii piikillä,
jos teillä on eri matka.
Hidasta. Olet kuitenkin
myöhässä, siis hidasta.
Kaikki silmukat ovat auenneet.
Haukot henkeä ilman hurstia.
Koko tämä alastomuus
näkyy vain hameen poimuissa.
Ryskyy syleilyn laineissa.
Sähköryske sillalta.
_
Et tajua hittoakaan,
onko sen väliä selvää tai ei,
pimeys lohkesi kokonaan,
ehkäpä, ehkäpä aiheestakin.
Se on pimeyden leipä,
kärventynyt jokaviikkoinen,
se lohkesi sängyssä, mutta sinä
et saa karistettua sen pitkäveteistä roinaa.
Ja piipahtaa sen luo,
mutta tultuaan ei istu alas
ja karsaasti väijyy pimeään
jumalanseläntakainen lintu.
_
Sääennustushevosen selkään –
pilviä, pilviä, pilviä.
Mikä ei varmaankaan putoa,
saat sen tässä ja nyt.
Pilvenvarjot kuin leveät terät,
kunhan eivät vain vihellä,
mutta sekaisin seisovat lehmukset,
eikä ruoho ole laskenut polviin.
Ei kadottanut jälkiä
tervanhajuisten aurinkokoirien ajojahti.
Kultainen komppaniako luovuttaisi
viimeisellä kellonlyömällä.
Viittateltoissa vihreissä piipullisissa
tienvarressa, kuka mudassa, kuka hiekassa,
mutta ohimo loistaa kuin telttamuovi,
ja siitä näkee ”lehmuksen”.
Sinut myytiin halvalla,
sinä astut, vaikket kävelekään,
et seiso, vaikket kaadukaan. Veitsi
irrotti askeleesi tarkkaan reunalta.
Päivän kortit maskeeraustahroilla
mustilla, punaisilla, kastanjaisilla, pellavaisilla,
sinun kahdella tinaisella
ei auta ottaa takapakkia,
ei sinne, missä Piranesin tiimi
varovasti pystyttää auringonlaskua,
missä kylmät masuunit palavat
ruusunpunaisessa leikkauksessa.
Kääntänyt Tomi Huttunen
Runo
xxx
Ja nyt sitten amerikkalainen runo.
Ystävä julkaisee opiskelijalehteä –
yhteistyössä: viimeistä edellinen toivo
olla joutumatta konkurssiin. Julkaisee värssyjä
ja mietteitä rauhasta maailmassa.
Opiskelijatyttö (en ole nähnyt valokuvaa,
mutta voin kuvitella: hiukset olkapäille,
pesemättömät, vääntynyt hymy,
miellyttävät avoimet kasvot,
vakosamettifarkut – ja paljain jaloin)
on lähettänyt jonkun tekstin. Minä käännän. » Lue lisää
Pääkirjoitus
22.12.2009 :: 3|2009, Pääkirjoitukset
Palataan vielä kerran kritiikkiin.
Jukka Petäjän 19.10. Helsingin Sanomissa julkaistu yhteiskritiikki viidestä esikoisteoksesta sai aikaan ennenkuulumattoman laajan keskustelun ja vastalauseiden myrskyn. Itse tunsin hetken aikaa olevani myrskyn silmässä.
Tuntui, että tärkein tehtäväni oli tuijottaa herkeämättä tietokoneenruutua: olla silmä kovana, ettei mikään mitä runousblogeissa, facebookissa tai Hesarin keskustelupalstalla tapahtuu jäisi huomaamatta. Aivan kuin internetin tarjoamia mahdollisuuksia olisi pikkuhiljaa opittu hyödyntämään. Aivan kuin runousblogit olisivat heränneet uuteen kukoistukseen Petäjän kritiikin lannoittamina. » Lue lisää
Kaikki tiet vievät Roomasta
15.12.2009 :: 3|2009, Arvostelut
Vesa Haapala: Termini. Otava 2009
Vesa Haapalan toinen kokoelma Termini kaivautuu Rooman kulttuurihistoriaan monipuolisen lähdemateriaalin avulla usein äkkivääristäkin kulmista. Kuten Haapalan esikoisteos, joesta ja sen ympäristöstä inspiroitunut Vantaa, myös Termini on kuitenkin kaukana paikkasidonnaisesta lyriikasta. Teoksen nimi viittaa tietenkin Rooman päärautatieasemaan, ja sitä kautta matkustamisen, liikkeelläolon ja pysähtymisen teemoihin, mutta on tietenkin luettavissa myös suomeksi. Sen verran oppinutta ja humanismin traditioissa marinoitua tekstiä Haapala tuottaa, että ajatus kirjasta käsitevarastona ei ole niin huvittava kuin aluksi tuntuu. » Lue lisää
interest-things
15.12.2009 :: 3|2009, Arvostelut
Cia Rinne: Zaroum (2001, omakustanne) & Notes for Soloists (2009, oei editör)
On hivenen kuun mallista, että kokemuksellisesti monikielinen maailma suodatetaan kirjallisuuteen lähinnä yhden kielen tarjoamien mahdollisuuksien kautta. Tällöin kukin kieli toimii alueellaan kuin traditioittensa hioma linssi: sillä voi toki tarkentaa joihinkin kohteisiin erinomaisesti, mutta jotain myös rajautuu sen mahdollisuuksien ulkopuolelle, jää epätarkaksi. Milloin se on syvyys, milloin pinta, milloin taas jokin sävy jota ei voi toisintaa käytössä olevilla välineillä. Tämän vuoksi kielten rajoilla ja niiden ylitse kulkevalla runoudella on oma paikkansa. Koska koen, että tuo paikka ansaitsee laajeta yksittäisistä koordinaateista osaksi kirjallisuuden tilaa, haluan muistuttaa nyt arvioitavien teosten lisäksi Jusu Annalan ja Hannu Helinin tuotannoista.
Monipuolinen, digirunoudessakin kunnostautunut Cia Rinne on tehnyt kaksi hyvin vähälle huomiolle jäänyttä kokoelmaa. Niissä hän kirjoittaa lähinnä englantia, ranskaa ja saksaa, käytännössä ei lainkaan suomea. Miksi sitten käsitellä häntä suomalaisessa runouslehdessä? » Lue lisää
Ihmiset koe-eläinten kaltaiset
15.12.2009 :: 3|2009, Arvostelut
Sanna Karlström: Harry Harlow’n rakkauselämät. Runoja. Otava, Helsinki. 2009.
Sanna Karlströmin (s. 1975) kolmannen runokokoelman Harry Harlow’n rakkauselämät (2009) sysimustassa kannessa kiiltää eläimen ruumiin muotoja jäljittelevä rautahäkki, jonka sisällä sykkii särkynyt, punainen sydän. Kansikuva muistuttaa lukijaa kokoelman nimihenkilön, yhdysvaltaisen psykologi Harry Harlow’n (1905–1981) reesusapinakokeista, joissa käytettyä teräslankaista sijaisemoa tiedemies nimitti termillä iron maiden (rautaneitsyt). Sadistisuudesta vai mistä kertoo se, että iron maiden on myös kidutuskaappi, jonka sisäpinnoilla olevat piikit tappavat uhrinsa vähitellen sisäiseen verenvuotoon. » Lue lisää
Mykologiasta monologiin
15.12.2009 :: 3|2009, Arvostelut
Lauri Otonkoski: Harmi! WSOY 2009
Lauri Otonkosken kahdeksas kokoelma Harmi! nitoo yhteen kaksi hyvin erityylistä osastoa, jo nimet ”Avoimien ovien päivä” ja ”Suljettu osasto” asettuvat vastakkain. Samalla tavoin rakentui myös edellinen runoteos Cameo, jossa merkitsevää oli tekstipintojen välinen dynamiikka, liike suuremmista viettävistä kuvioista keskipisteeksi tiivistyneisiin muutamaan säkeeseen. Uudessa kokoelmassa osaston vaihtuminen merkitsee ennen kaikkea muutosta äänessä ja puhujan olemisen tavassa. » Lue lisää
Matkalla kieli ja minä
15.12.2009 :: 3|2009, Arvostelut
Marianna Kurtto: Maisemasta läpi. WSOY 2009
Marianna Kurton toinen runokokoelma Maisemasta läpi on hyvin kaunis. Se on viileä ja kaukainen, kuin taulu, jonka pinta on krakeloitu, täynnä halkeamaa mutta tiiviin lakkapinnan alla. Ikäänkuin barthesilaista halkeamalähtöistä lukutapaa ivatakseen Maisemasta läpi on erittäin tiivis; maisemasta toki ollaan läpi, mutta maisema on vettä läpäisemättömän, rikkumattoman kerroksen alla, suljettuna ihmeelliseen kehäänsä, vähän kuin maailma helmessä. » Lue lisää