2-3|2010


Taskutieto

6.1.2011 :: 2-3|2010, Runot

ALLERGIA, eräs aita kahden asian välillä, esim. ihmisen ja kevään. ANTITYÖKALU, työkalu joka hidastaa tehtävän suorittamista, kun esim. tekijälleen rakkaan kohteen ei haluta heti valmistuvan. AURINGONPALVONTA, kansanhurskauden muoto, jossa uhri ja palvoja ovat sama asia. AUTOHARHA ei ota hellittääkseen kävelykeskustan kiireettömyydessä. BODA-LUKKO, lukkojen sarjatuotanto on tehnyt murtomiehen työstä konttorityötä, yöt toistuvat samanlaisina, saalis on myös yhä yhdenmukaisempaa. ELEGINEN ENSYKLOPEDIA, kartoitetaan sivistyksen aukot, täytetään aukot voivottelulla. EPÄPUHTAUS Vaivalla hankittuja toisilleen kaukaisia ominaisuuksia, piirteitä ja kykyjä, joiden jäännöksettömään hyväksymiseen kenenkään toisen maku ei ole riittävä. ERÄMAA Erämaassa ei ole koskaan ravintoa kahden ihmisen tarpeisiin, mutta yhden ihmisen tarpeisiin loputtomasti. GOLFKENTTÄ, mahdollisimman suuri alue, mahdollisimman kalliilla paikalla, mahdollisimman pientä esinettä varten. HENKIVAKUUTUS Hyvinä henkivakuutuksina pidetään Plimsollin merkkiä, Jeesusta ja heijastinta. HIPPO, vaivalla siirrettävä liikkuva tuulensuoja. HUKKAREISSU, keskeisistä elämäntapahtumista poikkeaminen, reissu joka ei tuo mitään lisää persoonista hallitsevimpaan, vaan saa aikaan lyhytaikaisen tunteen uudistumisesta. HYVÄNTAHTOISET KASVAIMET, syöpäsoluista muodostuneet elämälle välttämättömät elimet ja paijattavat lemmikit. JALKOJEN AMPUTAATIO mahdollistaa vapaan unelmoinnin sujuvasta liikkumisesta. JOUSIPYSSY, vanhin energiaa varastoiva väline. KAKSIN METSÄSTÄMINEN on paitsi laitteiden ja vaatetuksen vertailua, myös mahdollisuuksia tekoihin, joihin yksin ei kykenisi. KANSALLISMAISEMAN MUUTTAMINEN JONKUN TOISEN VALTION KANSALLISMAISEMAKSI, kts. Lappeenrannan pyramidihanke. KIINTIÖLÄSKI normipoikkeama elokuvassa tai tv-sarjassa, normi katsomossa tai kotisohvalla. KISSALLE KALASTAMINEN, moraalinen peruste roskakalojen nostamiselle. KUNINGASRAPU, Tyynessä meressä elävä, mutta Barentsinmereen kuviteltu jättikokoinen äyriäinen. KUOLEMA, sanoo Marcus Aurelius, on joko hajoaminen, jos olemme atomeja, tai jos olemme kokonaisuus, se on joko katoaminen tai paikan muutos. LENTOKONEET JA LEIKKURIT, koneet jotka edellyttävät toimiakseen pelkoa. LIHASTA SOMMITELLUT AAKKOSET, ajalliset kirjaimet. LINTUTARHA Hajanaisen, useissa maanosissa yhtä aikaa soivan konserton sovittaminen yhteen saliin. LÄÄHÄTYSPUHELUT, sanoo Franzheimer, ovat puhdasta sisältöä, niistä puuttuu kaikki muoto ja kuorrutus. METRONOMI, laite, joka kertoo kulloisestakin temposta ne iskut joille ei kannata soittaa jos haluaa musiikin pysyvän elävänä. MOTIIVI, sanoo Franzheimer, on minkä tahansa rakenteen, useimmiten taideteoksen tai rikoksen, pienin rakenneaines, josta on konstruoitavissa rakenteellinen hahmo riittävin osin. NEUROLOGINEN SÄÄPÄIVÄKIRJA, yksityisten säätilojen ylöskirjaaminen, useimmiten hoitavaa lääkäriä varten. NÄLKÄ, 1) saavutettu tieto siitä, että ollaan oikealla, kuoleman tiellä. Elämän tie alkaa ensimmäisestä suupalasta. 2) Vatsan harvinainen lahja herkuttelijalle. PIUHASOTKUN SELVITTÄMINEN Pitkänkin ponnistelun jälkeen sotku selviää aina yllättäen. PRAMEA JULKISIVU saa kävelijän kuvittelemaan vastaavat sisätilat, mutta sisällä harvemmin uneksitaan hienosta julkisivusta. PUKEUTUMINEN on ruumiinosien luonnollisten painotusten muuttamista peittämällä. PURKUTYÖ Täsmälleen saman verran kuin rakentaja työllään täyttää, purkumies tyhjentää. Hänen ammattitaitonsa on tehdä tyhjää tarkasti. PUULELUISSA TÄRKEINTÄ on myrkyttömyys, hionta, leikittävyys. RIPULI, tasapuolisen nihiloiva asenne kaikkea materiaa kohtaan. RUOSKA, vanhin ääntä nopeampi laite. SIELU, sanoo Franzheimer, sijaitsee kahden tai useamman merkin rajalla. TEKSTIN PUHALTAMINEN Lapsikin viihtyy hajalleen puhallettavien runojen parissa, mutta romaanin pienikin liikauttaminen edellyttää täysikasvuisen keuhkot. TIIRIKKA, edistyksellinen tiirikka täyttää tiiviisti minkä tahansa muotoisen tyhjän tilan. Se on täsmälleen kaikkea sitä mitä lukko ei ole, ja näin mahdollistaa sen avaamisen. TÄYDEN VATSAN AJATUS, yksinkertaistava ajatelma joka syntyy monipolvisen aterian jälkeen. ULKOINEN EHOSTAMINEN, itsensä kaunistaminen ympäristöä rumentamalla, itseään rumempien seurassa liikkuminen, lomaileminen heikomman elintason maissa. UMMETUS, tarpeettoman säästämis- ja keräilyvietti. VESIALLERGIA, elämänlähteen hylkimisreaktio. Puhkeamisvaiheessa jano voidaan vielä sammuttaa Kuolleenmeren vedellä. Kun tauti on lakipisteessään, fossiileja rakastelemalla. ÖDEEMA, vesipöhöntapainen.

Ensyklopedia ilmestyy poEsialta keväällä 2011. Teoksen kaksi muuta kirjoittajaa ovat Janne Nummela ja Tommi Nuopponen.

Share

Proosarunosta vapaaseen proosaan

6.1.2011 :: 2-3|2010, Artikkelit

Perustuu alustuksiin Pohjoismaiden Suomen instituutissa 29.3.2010 ja FSL-seminaarissa (Fria seminariet i litterär kritik) Helsingissä 17.4.2010

Poetiikasta puhuminen on epämukavaa ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin käy helposti niin, että omaan kirjoittamiseen vaikuttavien ajatusten, tuntemusten, kokemusten, pyrkimysten, vaistojen, viettien, ennakkoluulojen, pelkojen, ahdistusten ja ihanteiden muotoileminen selviksi lauseiksi kadottaa näkyvistä kirjoittamisen taustalla olevan elämän, joka on aina virtaavaa ja pyörteilevää, suunnatonta ja yht’aikaa moneen suuntaan harovaa. Niin uhkaa käydä varsinkin silloin, kun tuon elämän pohjalta yrittää muodostaa argumentteja.

» Lue lisää

Share

Miksi käytän ironiaa?

6.1.2011 :: 2-3|2010, Tulentekoa

Otsikko on tehtävänantoni. Se antaa myös ymmärtää, että minua pidetään kirjoittajana, joka käyttää ironiaa. Kysymystä voisi pitää yhtä mielettömänä kuin kysymystä siitä, miksi ylipäänsä kirjoitan, mutta toisaalta se antaa myös mahdollisuuden avata estetiikkaani. Joten yritän. Samalla termille on välttämätöntä antaa pistoksia, jotta se venyisi tarkoitusperiini sopivaksi. Luulen, että päädyn lopulta väistämättä kirjoittamaan jostain aivan muusta.

Lähtökohta lienee tämä: nykyaikaa pidetään haaksirikkona ironian meressä. Meiltä puuttuvat arvot (airot), rehellisyys ja hienotunteisuus. Elämme merkityksen siirron peilitalossa, emmekä ikinä tarkoita vakavissamme mitään. Määritelmänsä mukaan ironia on ilmaisumuoto, jossa todellinen merkitys ja sanat ovat ristiriidassa. Se on kaikille tuttu ja käyttökelpoinen keino käsitellä vastoinkäymisiä ja suojautua. Pohjimmiltaan kysymys on kuitenkin aina epäsuorasta hyökkäyksestä jotain vastaan; ironia on kahtiajakamisen väline ja viime kädessä aina jotain tuhoavaa. Se on vahva retorinen keino, joka ylentää ja suojaa käyttäjänsä alentaen samalla vastapuolensa. Tämä lienee ironian ilmiselvä taso.

» Lue lisää

Share

nrot 60-61

5.1.2011 :: 2-3|2010, Sisällysluettelot

Tuli&Savu » Lue lisää

Share

Pääkirjoitus

5.1.2011 :: 2-3|2010, Pääkirjoitukset

”samantapaista johtajuutta kuin aikanaan sotajoukon kärjessä tarvitaan tämän ajan keskellä ehkä kipeämmin kuin koskaan”

”Kun lapsia ja nuorisoa kasvatetaan, kun koko yhteiskuntaa johdetaan, kun kestäviä, hyviä arvoja tahdotaan vahvistaa tai kun kansakunnan yhtenäisyyttä halutaan lujittaa, eivät yksin periaatteet, ohjeet ja määräykset riitä”

”tarvitaan esimerkkejä ja arjen sankaruutta”

Jos runo puhuisi ja toimisi niin kuin kansanedustaja, olisin lopettanut lukemisen ja siirtynyt katsojatilastoihin. Yllä oleva ei kerro, mistä runoilija puhuu, sanat eivät ole hänen omiaan. Runo tarkoittaa aina jotain muuta kuin sanoo – joskus se on epävarma tai ristiriitainen, joskus se esittää loogista ja yrittää olla kirkas. Lainaukset Texas, saksien aukeamalta asettuvat osaksi teoksen kokonaisuutta, jossa äänet uppoavat toisiinsa, ne keskustelevat yksilöllisyytensä silti säilyttäen.

» Lue lisää

Share