1|2010


1|2010 nro 59

18.9.2010 :: 1|2010, Sisällysluettelot

typografia » Lue lisää

Share

Pääkirjoitus

18.9.2010 :: 1|2010, Pääkirjoitukset

Ajatus tämänkertaisesta Tuli&Savusta muotoutui vuosi sitten, kesällä 2009, kun toistakymmentä suomalaista runoilijaa kokoontui Saaren kartanoon. Runoilija Karri Kokon järjestämässä kaksiviikkoisessa visuaalisen runouden työpajassa syvennyttiin runouden visuaalisuuteen ja visuaaliseen runouteen monesta osanottajien kiinnostuksen osoittamasta suunnasta.

Saaressa harhailtiin, etsittiin, eksyttiin ja löydyttiin. Karri Kokon ja suomalaisrunoilijoiden lisäksi saimme nauttia kansainvälisestä seurasta: päävieraiden Geof ja Nancy Huthin sekä Christian Bökin lisäksi Suomen suvessa vieraili runoilija-kuraattori Tony Trehy. Ja kun paikalla oleili koko Tuli&Savun toimitus sekä monia lehden vakkariavustajia, tuntuu melkein mahdottomalta kuvitella, ettei tapaamisesta jäisi muistijälkien lisäksi myös painojälkiä. » Lue lisää

Share

Runoja

18.9.2010 :: 1|2010, Runot

Stuttgart

Bernhard Böschensteinille

1

KUKKULAN LAELTA SCHILLERIN
tammelle tuikea silmä mellakoi
se näkee kattilan yläpuolella leijuvan
opaalin sumusuihkun ja rieslingin huurut
tulikuningaskunnan hedelmätarhojen
ja hilpeitten viinirinteiden kirkonkello
kailottaa voimistuen
kunhan vain viinitankki hohtaa pauhaten
järvestä kohoaa hehku kaupunkiin
nouseeko järvi laskeutuuko tuomiokirkko?
Rimbaud rönyää portaikossa
rientää halki kirjametsien
pyökkipuukirjastoissa
vuokraisäntänsä Wagnerin luota
– paimen joka tunsi Hölderlinin
Punaisen ristin uranuurtaja ja toisen
valkotakkisen miehen isäntä: Dunantin –
raahustaa Hasenbergin lakea
yksinäisyyteen saakka (että se nyppii)
tulee valtaamaan lokoisan huoneen
majakka-majatalon ”Rooman Keisarille”
yläkerrasta – Hölteri siellä on illastanut ja väitellyt
että ei ole jakobiini –
ja kastautunut suihkulähteessä

2

Laakson pohjalta tuikeasta silmästä
vahti lähettinä saarella
jota sillat ja kanavan sulut kannattelevat
haikara ei ole enää paluumatkalla
syntynyt haikaroiden saarella
valvoo Neckarin äärellä ennen
pulahdustaan Stuttpuutarhassa
se vaanii Bergin synnytyssairaalan
edessä – Neckarin kadun varrella
missä Beckett suolsi ja Musil neroili –
naisia saapuu kampaukset
tuulta päin syöksyvät kuomuautosta
vieraita jotka ovat tulleet tapaamaan tänne jotakuta tietämätöntä
synnyttäjää – täällä – missä 2000
sotavankia läpi 1500 yön
runkkasi täisessä tyhjyydessä
Punaisen Ristin maailmaan ripustamassa

3

Tuolla ylhäällä lähteiden kuohahtelevan
märkyyden joukossa – leuze bade berg wilhelma
gottfried-daimler mühlgrün ochsen wiesen
sulzerrain – gessweinin kellerin frösnerin ja heinen
vedenottopaikkoja
miehisten ja naisellisten lähteiden seassa
myös saaren oma
jota naapurijoet glems ja rems
tyylillään, läpitihkuen tahraavat
ottamatta huomioon juonikkaita touhukkaita körschiä
weidachia ja joka ainoaa bachia:
kohlia feueria schwarzia bussia steinia
dürria ramsia lindeniä tai sindeliä
– siis tämän näytelmän joukossa –
onnettoman Schubartin katkerat sotavangit
kihisevät lähijuurien seassa
ja jos kallistetaan korvaa maan alle
Prahan hautausmaalle
saattaa kuulla kun maalliset jäännökset mutisevat
Möriken ja tämän nuoren naapurin Poethenin välisestä
mielipiteiden vaihdosta, aiheena kirkon kukot.

Leipzig,
Specks Hofin kauppakuja

Ruedi Baurille

SOPPI VASTAPÄÄTÄ
valkoisia penkkejä joita messinkiset
vinjetit lukuisina sarjoittavat

norsunluupylvään takaa paikalta 31
saattoi kuulla kasvoja näkemättä
ylös tähyävät silmät törmäsivät ruusuikkunaan
holvien jänteviin palmupuihin

Lutherin saarnastuoli
Bachin urut, joiden koskettimet olivat uusitut
ynnä kohtaamisten ja Montagsdemojen
opin valkoinen kiihkottomuus
joissa jotakin ennemmin kuin ei mitään olisi oleva

pappistuoli, jossa enkeli piteli kirjaa
ei pitänyt sitä enää vankinaan: piti sitä voimassa

paikalta 31 näki
kuinka maailma kääntyi uskovan puoleen, mustasta raudasta
taottu, kullattu pulpetti
varustettu ilmoituksia varten
kahdella lasiosalla
vaakasuoralla ja viistolla

9 lokakuuta oli kirjoitettu: Olkaa suola
älkää paras osa
sen luona lumotut huojuivat kynttilöiden alla
pullein käsin
runsain määrin kuin katukivet pihalla
kitkaavat käännekohtaa pysyvästi

heti kun ruskea haju haihtuu
uudistaja on heidän taivaansa alla
syrjässä
valkoisen Elsterin ruskohiilen armoilla
kadonneet kylien järvet uhittelevat
kerrostalojen fokka- ja isopurjeet paukkuvat tuulessa
ja ruoreissa kohti fanfaareja uudelleen majoitetut
köyhtyvät

Share

Silmän ensisijaisuudesta ja muita ajatuksia visuaalisen runouden arvottamisesta

18.9.2010 :: 1|2010, Artikkelit

Johdanto

Visuaalinen runo on hybridi, toisiinsa sopimattomien kumppanien jälkeläinen, korvan ja silmän lapsi mutta silmän liittolainen, joka elää hämärässä, missä valo on riittävää mutta vajavaista, ja jokin (kuten valo) on koko ajan muuttumassa joksikin toiseksi (kuten pimeydeksi) – tai päinvastoin – ja katsoja, kuka tahansa meistä, on toisinaan epävarma muutoin näkyvissä tai aistittavissa olevan kohteen muodosta ja sisällöstä. Visuaalinen runo on aina outo, aina vieras, aina avoimesti oppositiossa suhteessa järjestelmiin, jotka erottavat kirjailijan taiteilijasta ja runoilijan maalarista, aivan kuin yksi tietty visuaalisen taiteen muoto (”kirjoittaminen”, hyvänen aika, ei ”puhuminen” tai ”sanominen”) olisi kykenemätön elämään sopusoinnussa muiden visuaalisen taiteen muotojen kanssa.

» Lue lisää

Share

Suominimalismi

18.9.2010 :: 1|2010, Tulentekoa

Suominimalismi

 

Minimalistisen runon määritelmänä tavataan esittää, että se on niukka, vain muutaman säkeen mittainen teksti, joka esittää ideansa yhteen polttopisteeseen keskittäen. Tässä kirjoituksessa tarkastelen jopa kyseistä määritelmää niukempaa Suomessa yleistynyttä muotoa. Siinä minimalismi rakentuu miltei aina vain yhden merkitsevän yksikön (typografisten merkkien muodostama graafinen kokonaisuus, sana, ilmaus) varaan.

Lähden liikkeelle Harry Salmenniemen runoelmasta Texas, sakset (2010), jonka katkelma

rrationaalista

kuvastaa esimerkillisesti minimalismin perustilannetta. Lukija aavistaa sen taustalta oivalluksen, jonka kielen materiaalisuus tuntuu ehdottaneen kirjoittajalle. Kirjassa tämä oivallus on asetettu tekstiyhteyteen, joka jännittää sen merkityskentät. » Lue lisää

Share

Mahdollisten maailmojen bestiaario

27.7.2010 :: 1|2010, Arvostelut

Pauliina Haasjoki. Pääskynen ja lepakko. Otava 2009.

Pauliina Haasjoen Pääskynen ja lepakko on harvinaisen kaunis runokirja. Tässä tarkoitan nyt lintuaiheista, värikästä ja eksoottista kantta, joka jo kaukaa houkuttelee tarttumaan kirjaan, hypistelemään sitä. Tämän ja Harry Salmenniemen Teksas, saksien perusteella muut kustantamot tulevat tällä hetkellä kaukana Otavan jäljessä, kun arvioidaan runokirjoja esineinä. Kovakantisina näille kirjoille voi myös povata pitkää käyttöikää kvartaalikapitalismin sesonkiorgioiden tuolla puolen. » Lue lisää

Share

Häiriöisen maailman puolesta

27.7.2010 :: 1|2010, Arvostelut

Sinikka Vuola: Musta ja punainen. Tammi 2009.

Sinikka Vuolan esikoiskokoelmaan niitä vielä mahtui. Säästeliäästi, mutta silti: pisteitä. Muiden välimerkkien houkuttelemina ne tulivat ja asettuivat kohtiin, joihin kieliopin pelisäännöt niitä vaativat. Tähän Vuolan toiseen kokoelmaan tultaessa pisteet on viimeistä myöten pyyhitty pois. Pilkun koukkujen kautta sivut ja jopa kokonaiset osastot virkkautuvat yhtenäiseksi, hengityksen kaltaiseksi. Silti kokoelman huokosiin kirjoittuu nyt myös viiltävän voimakkaita päätepisteitä, joissa elävän verenpunainen maksoittuu mustaksi. Lopullisia lopun hetkiä, joiden jälkeen on liian myöhäistä enää muuta kuin muistaa. Ja mahdotonta olla muistamatta. » Lue lisää

Share

Lahoavassa lähiössä

27.7.2010 :: 1|2010, Arvostelut

Markku Paasonen: Tulevassa maailmassa. Teos 2010.

”Tulevassa maailmassa kaikki on kuin nyt, vain hiukan toisin”, kuuluu hasidijuutalainen sananlasku Markku Paasosen uuden proosarunoteoksen alussa. Tulevassa maailmassa sisältääkin viittauksia aktuaalisen nykymaailman konsumeristiseen kaupunkielämään, jonka teos kärjistää irvokkaaksi tanssiksi markkinatalouden tunkiolla. Myös teoksen fiktiivinen luontokuva vaikuttaa tutulta suomalaisine luonnonkasveineen ja -eläimineen, mutta on tummasävyinen ja kaupunkimiljööstä läpipuskeva, uhkaavakin. » Lue lisää

Share

Armstrong, Aldrin ja Andy Kaufman

27.7.2010 :: 1|2010, Arvostelut

Tytti Heikkinen: Varjot astronauteista, poEsia 2009.

Kun valonlähteenä on vain yksi aurinko, katveeseen jäävien alueiden pitäisi olla yhdensuuntaisia. Mutta kuuvalokuvissa varjot astronauteista heittyvät sinne tänne, mikä todistaa, että Apollon lento lavastettiin hiekkalaatikolle NASA:n takapihalla.

» Lue lisää

Share

Mielikuvituksen yhteiskunta

27.7.2010 :: 1|2010, Arvostelut

Pekka Jäntti: Houdinin uni. Teos 2010.

Esikoisteoksessaan Houdinin uni Pekka Jäntti tuntuu etsivän runon mahdollisuuksia yhteiskunnallisten totuuksien ja ihmisyyden tilan toisin kokemisessa – ja mikäpä siihen parempi konsti olisikaan kuin vanha kunnon surrealismi. Kokoelmassa on viittauksia René Magritten maalauksiin ja muuhun tunnettuun surrealismikuvastoon kuten Luis Buñuelin ja Salvador Dalin Andalusialaiseen koiraan.

» Lue lisää

Share