Arvostelut
Absurdia kauneutta
21.2.2012 :: Arvostelut, nro 62, Tuli&Savu-kirja
Ville Luoma-aho: Ruumiita. Poesia 2009
Turun vuoden 2009 runokritiikkityöpajan satoa: neljä luentaa Ville Luoma-ahon teoksesta Ruumiita.
Lehteilen sivuja kevyesti kuin tunnustellen, maistellen runokokoelman nimeä: Ruumiita. En tiedä mitä odottaa käännellessäni tätä Ville Luoma-Ahon esikoisteosta, mutta uskaltaudun avaamaan sisäsivun esille: jätän taakseni tummanpuhuvan kannen, jossa valas kiertää planeettaa.
Jotta emme puhuisi aivan samaa kieltä
26.8.2011 :: Arvostelut, Nettijulkaisu
Igor Kotjuh: Yritys kumppanuudeksi. Suom. Jukka Mallinen ja Hanna Samola. Savukeidas 2010
Miksihän suomentaja Jukka Mallinen sanoo esipuheessaan vironvenäläistä runoilijaa Igor Kotjuhia modernistiseksi? Kun luen kirjaa, suomennosvalikoimaa Yritys kumppanuudeksi, päällimmäinen vaikutelma on ilman muuta jälkimoderni, ainakin meikäläisittäin ajateltuna, ja siksi Mallisen sanat jäävät mietityttämään.
Monta matkaa aikuiseksi
26.8.2011 :: Arvostelut, Nettijulkaisu
Juuli Niemi: Yömatkat. Otava 2010.
Aluksi pieni yksinkertaistus. Voidaan ajatella, että runouden arvoa mittaavat esimerkiksi nämä kaksi kriteeriä: kuinka paljon se tuottaa lukijoilleen kokemuksia tai nautintoa ja kuinka paljon se uudistaa konventioita sekä kirjoittamista.
Maailman sivun kanssa viettämästäni ajasta
25.8.2011 :: Arvostelut, nro 64
Hannu Helin: Maailman sivu, kootut runoelmat 1999–2010. Pulvis & Umbra 2010
Kritiikin kirjoittaminen kootuista teoksista on aina mahdotonta, sikäli kun teosten aikajänne osuu kriitikkoon henkilökohtaisesti. Hannu Helinin kootuista kirjoittaminen on erityisen haasteellista, kun hän on torjunut kritiikin kirjastaan jo ennakkoon: ”Jos voisin, kieltäisin tekemästä kirjasta arvosteluja – – Ei kukaan tässä maailmassa pysty parissa viikossa perehtymään yhdentoista vuoden työhön, eikä sanomaan siitä mitään järkevää ja perusteltua – – (lyhyessä) arvostelussa. – – Ja siksi sellaista arvostelua ei pidä tehdä eikä edes suunnitella.”
Välimerkkiromaani sortuu kliseisiin (mutta nousee lopuksi)
25.8.2011 :: Arvostelut, nro 64
Dan Waber: kakin ja puon ensimmäiset seikkailut. poEsia 2010
Kakin ja puon ensimmäiset seikkailut on kaksoispisteen ja puolipisteen romanssi. Kysymyksessä on puhdasverinen välimerkkiromaani, koska tarina on kerrottu pelkästään välimerkein, nimihenkilöinä tuijottava kak : ja silmää vinkkaava puo ;
Vanki, mittakaavaan pakotettu
24.8.2011 :: Arvostelut, nro 64
Marianna Kurtto: Auringon koko voimalla, WSOY 2011
Marianna Kurtto on palkittu proosarunoilija, jonka kaksi ensimmäistä kokoelmaa Eksyneiden valtakunta ja Maisemasta läpi kantavat intiimiä kirjoitusta, vuorotellen sulkeutunutta ja leikillistä, vieraannuttavaa ja periproosarunollista. » Lue lisää
Kuolevan instrumentin kauneudesta
24.8.2011 :: Arvostelut, nro 64
Mari Koski: Sch. Poesia 2011
Kielikuvan ilmaisuvoiman problematisoiminen vaikuttaisi olevan suomalaisen nykylyriikan virtauksista se, joka yhdistää runoilijoita halki ilahduttavan eklektisen nimekekentän. Viimeisen vuoden aikana julkaistuista runoteoksista niinkin erihenkiset esimerkit, kuin Teemu Mannisen Futurama, Pekka Jäntin Houdinin uni ja jopa Arto Lapin Laululento tuntuvat kukin tahollaan – enemmän tai vähemmän latentisti – kyseenalaistavan perinteisen kielikuvan ylivallan runoilmaisun ensisijaisena viitekehyksenä. » Lue lisää
Hybridiaskelia
15.8.2011 :: Arvostelut, nro 64
Tero Nauha: Käynti. Dada-setä 2009
Käynti on performanssitaiteilija Tero Nauhan 2000-luvulla kävellen toteuttamien teosten kirjallinen ja dokumentaarinen osa. Samalla se on osa hänen tohtorintutkintoaan performanssitutkimuksen ja -teorian ohjelmassa Teatterikorkeakoulussa. Projektit esiintyvät kirjassa kronologisesti, mikä lisää dokumentaarista vaikutelmaa.
Musiikin, matematiikan ja runouden trigonometriaa
15.8.2011 :: Arvostelut, nro 64
Auli Särkiö: Sarmatia. Mäntykustannus 2011
Mikä se sellainen Eurooppa on, jossa joku sodanjälkeisessä Puolassa pyyhkii pölyt Steinwaylta? Mikä sellainen, jonka museoissa seisovat yhäti samat marmoripintaiset apollot, ja sellainen, jota kutsua “väriseväksi parfymoiduksi mantereeksi”?
Runo luki täällä
15.8.2011 :: Arvostelut, nro 64
Jan Hellgren: Mistä käytämme nimeä ” ”, ntamo 2008; Kohina, ntamo 2010
Jan Hellgrenin runokirjoissa ei ole sanoja, joista saisi selvää. Sanahahmoja, raaputtaen yliviivattuja, on. Paperia on rikottu. Kurottu neulan ja langan avulla. Poltettu. Rypistetty, hangattu, piirretty ja pyyhitty väkivalloin pois. » Lue lisää