Artikkelit
Valikoituja kirjoituksia vuosien varrelta.
Runon rytmistä
20.8.2012 :: Artikkelit, nro 67
Runoilija Tommi Parkko (TP) ja runoilija Jorma Vakkuri (JV) keskustelevat runon rytmistä pohdiskellen aihetta lähinnä tekijän mutta myös kokijan näkökulmista.
JV: Onko kaikissa runoissa rytmiä?
TP: On aina jonkinlaista. Kiusaannumme, jollei runon rytmi toimi, tai ihastumme, jos rytminen ratkaisu toimii erinomaisesti osana kokonaisuutta. Runon synty voi olla lähtöisin rytmielämyksestä. Rytmiä on kuitenkin vaikea täsmällisesti paikantaa. Se voi olla runossa tai lukijan päässä: proosakin muuttuu runoksi, kun se luetaan runona. Rytmi on siis kielen toistorakenteita laajempi ilmiö. Metriikassa rytmi käsitetään toistorakenteena. Rytmiikka tunkeutuu myös runon sisältöön ja siihen tapaan, kuinka eri elementit ovat järjestetty runoon.
Luovuudettomuus luovuutena
16.8.2011 :: 3|2002, Artikkelit, nro 64
Suomentanut Leevi Lehto. Käännös on ensimmäisen kerran julkaistu Tuli&Savun numerossa 3/2002. Alkuteksti: Poetry Plastique, Marianne Boesky Gallery / Granary Books. NYC. 2001
Vietän 39. elinvuottani harjoittamalla luovuudettomuutta.
Perjantaina 1. syyskuuta 2000 ryhdyin kirjoittamaan puhtaaksi päivän New York Timesiä, sana sanalta, kirjain kirjaimelta, vasemmasta yläkulmasta oikeaan alakulmaan, sivu kerrallaan. Tänään, 10. marraskuuta 2000, olen noin puolessa välissä. Loppuun aion päästä Uuteen Vuoteen tultaessa.
Hankkeen tavoite on pysytellä koko ajan niin epäluovana kuin mahdollista. Tämä on ankarimpia paikkoja, jonka taiteilija ylipäätään voi hallita, erityisesti näinkin mittavassa hankkeessa; jokaisen näppäinlyönnin mukana tulee houkutus ”huijata”, ”sommitella” ja ”vääntää” arkipäiväistä kieltä. Mutta tämä merkitsisi kokeeni epäonnistumista.
Sanoja kuin omenia
3.6.2011 :: 4|2010, Artikkelit
Michael Hamburger, runoilija ja vanhojen omenalajikkeiden vaalija
Runoilija ja kääntäjä Michael Hamburgerin (1924–2007) talossa oli kuvien perusteella omenia joka puolella. Niitä oli paitsi eteisessä myös työhuoneen hyllyissä, varaston laatikoissa, sekä maahan pudonneena omenapuiden alla. Kaikki eivät olleet syötäviä. Kokoelmassaan From a Diary of a Non-Events (1988) Hamburger kirjaa joulukuisen havainnon:
Rats have gnawed through
Another hardwood frame
To raid the apple store
As if no glut of fallen apples lay
On the rats´ playground larger than room or house. (s. 9)
Proosarunosta vapaaseen proosaan
6.1.2011 :: 2-3|2010, Artikkelit
Perustuu alustuksiin Pohjoismaiden Suomen instituutissa 29.3.2010 ja FSL-seminaarissa (Fria seminariet i litterär kritik) Helsingissä 17.4.2010
Poetiikasta puhuminen on epämukavaa ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin käy helposti niin, että omaan kirjoittamiseen vaikuttavien ajatusten, tuntemusten, kokemusten, pyrkimysten, vaistojen, viettien, ennakkoluulojen, pelkojen, ahdistusten ja ihanteiden muotoileminen selviksi lauseiksi kadottaa näkyvistä kirjoittamisen taustalla olevan elämän, joka on aina virtaavaa ja pyörteilevää, suunnatonta ja yht’aikaa moneen suuntaan harovaa. Niin uhkaa käydä varsinkin silloin, kun tuon elämän pohjalta yrittää muodostaa argumentteja.
Silmän ensisijaisuudesta ja muita ajatuksia visuaalisen runouden arvottamisesta
18.9.2010 :: 1|2010, Artikkelit
Johdanto
Visuaalinen runo on hybridi, toisiinsa sopimattomien kumppanien jälkeläinen, korvan ja silmän lapsi mutta silmän liittolainen, joka elää hämärässä, missä valo on riittävää mutta vajavaista, ja jokin (kuten valo) on koko ajan muuttumassa joksikin toiseksi (kuten pimeydeksi) – tai päinvastoin – ja katsoja, kuka tahansa meistä, on toisinaan epävarma muutoin näkyvissä tai aistittavissa olevan kohteen muodosta ja sisällöstä. Visuaalinen runo on aina outo, aina vieras, aina avoimesti oppositiossa suhteessa järjestelmiin, jotka erottavat kirjailijan taiteilijasta ja runoilijan maalarista, aivan kuin yksi tietty visuaalisen taiteen muoto (”kirjoittaminen”, hyvänen aika, ei ”puhuminen” tai ”sanominen”) olisi kykenemätön elämään sopusoinnussa muiden visuaalisen taiteen muotojen kanssa.
Esim. keskellä kaiken – uuden runouden mahdolliset äänet
31.3.2010 :: 4|2009, Artikkelit
Parnassossa 1/1966 julkaistiin Jouko Tyyrin essee “Erään minuuden muisto”. Sen lähtökohtana ja innoittajana oli Risto Jarvan vuotta aiemmin tekemä elokuva Onnenpeli, mutta kirjoitus rönsyili käsittelemään runoutta, filosofiaa ja ajan henkeä.
Runoilijoista Tyyri käsitteli lähinnä Koskenniemeä ja Saarikoskea ja pyrki heidän kauttaan saamaan näkyviin kaksi radikaalisti erilaista runominää. Jos koskenniemeläinen lyriikka tuntui vuoden 1966 näkökulmasta vanhentuneelta, tämä ei Tyyrin mukaan johtunut vain muutoksista kirjallisella kentällä, vaan taustalla oli isompi murros: » Lue lisää
Runous ja politiikan paikat – tapaus Yhdysvallat
1.12.2007 :: 1|2007, Artikkelit
Runouden ja politiikan suhteen määrittelyä voidaan pitää perustellusti ikuisena ja perustaltaan ratkeamattomana aiheena. Keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa kysymys siitä, kumpi on etusijalla: tarkastellaanko politiikkaa ulkopuolelta vai onko runo itse osa politiikkaa, ja kumpuaako poliittinen jostain ulkopuolelta vai onko se runon sisäsyntyinen ominaisuus. Myös suhde yleisöön on eräs ilmeinen ongelma ajateltaessa runouden poliittisia aspekteja.
Se, millaiseksi runouden ja politiikan suhde muodostuu, riippuu näille kahdelle käsitteelle annetuista sisällöistä. Sikäli kuin politiikka nähdään päiväkohtaisiin kysymyksiin kytkeytyvänä, käytännöllisenä toimintana, näyttäytyy se vastakkaisena perinteiselle traditionaaliselle runouskäsitykselle, jossa runous kytkeytyy ikuisiin arvoihin. » Lue lisää
Taide, muoto, yhteiskunta ja säkeen vaikuttamisen mahdollisuus
1.12.2007 :: 1|2007, Artikkelit
Taiteen on pelättävä kaikkea muuta, mutta ei impotenssin nihilismiä.
- Theodor Adorno
Runouden tehtävänä on edelleen pelastaa maailma.
- Teemu Hirvilammi
Kulttuuri:
lat. cultus, viljelyä tarkoittava sana, johon myöhemmin artikuloitui mukaan hoitamiseen ja vartiointiin viittaavat merkitykset. 1500-luvulla kulttuurin käsite sai merkityksen sivistämisenä ja koulutuksen kautta vaikuttamisena; vasta 1800-luvulla muodostui taidekulttuurin käsite. » Lue lisää
William Blake ja helvetin pöytätavat
1.12.2007 :: 1|2007, Artikkelit
William Blaken (1757-1827) ristiriitaisesta perinnöstä jaksetaan englanninkielisessä maailmassa väitellä niin postkolonialismin, postmodernismin, feminismin kuin ”uuden historiallisuuden” näkökulmista. Suomessa hän on kuitenkin jäänyt reunahuomautukseksi. Syynä saattaa olla ikävä sattuma.
Ne William Blaken runot, joita Britanniassa jokainen kunnon koululainen lausuu ulkomuistista, kääntyvät poikkeuksellisen kankeasti suomeksi. Kuuluisin esimerkki on ”Tyger”, joka alkuperäisenä kuuluu:
Tyger, Tyger, burning bright,
In the forests of the night: » Lue lisää
Tuhat taikasanaa tytöksi
1.12.2007 :: 1|2007, Artikkelit
Mistä on pienet tytöt tehty? Uskomuksista, näkemyksistä, odotuksista, asenteista. Mitoista ja määristä. Viittauksista ja symboliikasta. Sekä pohjateksteistä.
Jos unohdetaan biologiset naisen ja miehen erot, tyttöys on sosiaalista, kulttuurista, materiaalista – ja kaunokirjallista. Temaattisessa runoteoksessa tyttöyttä rakennetaan suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan sekä suhteessa kirjalliseen perinteeseen. » Lue lisää