Riikka Ala-Hakula


Lyyrinen essee

27.5.2020 :: Artikkelit, nro 100

  Lyyrinen essee on sanana suomalaisella kirjallisella kentällä melko käytetty, mutta sen määritelmiä on käsitelty kirjallisuuslehdissä varsin vähän osana keskustelua. Kokosin oheen muutamia lajin määritelmiä ja muita lähteitä Kate Zambrenon haastattelun taustoitukseksi. Lyyrisen esseen (lyric essay) asema alkoi vakiintua amerikkalaisessa kirjallisuudessa, kun John D’Agata ja Deborah Tall julkaisivat vuonna 1997 lajia määrittelevän tekstin Seneca Review […]

» Lue lisää

Share

Kiinalaista luontorunoutta modernismiksi käännettynä

2.3.2017 :: Arvostelut

  Wang Wei Vuorten sini Suom. Pertti Seppälä Basam Books 2015, 188 s.   Tero Tähtinen Hiljaiset vuoret, kirkas kuu. Klassista kiinalaista luontorunoutta Savukeidas 2016, 197 s.   Viime vuodenvaihteessa ilmestyi kaksi kiinalaisen runouden suomennosta, joihin valikoidut tekstit ovat pääosin peräisin Tang-dynastian (618–907) aikakaudelta. Määrällisen kuvan runouden suosiosta tuona aikana antaa kokoelmateos Quan Tangshi, joka on […]

» Lue lisää

Share

Sanaveistokset merisäässä

29.6.2015 :: Arvostelut

Mikael Brygger: Tuuliatlas. Poesia 2014. 65 s.   ”Suuret oksat heiluvat; puhelinlangoissa suhisee; sateenvarjoa on vaikea pidellä.”   Tuuliatlas alkaa kahden sivun mittaisella löydetyllä runolla, jossa käydään läpi irlantilaisen Francis Beaufortin vuonna 1805 keksimä tuulen vaikutuksia kuvaava boforiasteikko. Runo muistuttaa poetiikaltaan ja sanastoltaan modernistista luontolyriikkaa, eikä säkeistä suoraan arvaa materiaalin alkuperää. Mielestäni tämä on hyvän […]

» Lue lisää

Share