Kristian Blomberg


Suominimalismi

18.9.2010 :: 1|2010, Tulentekoa

Suominimalismi   Minimalistisen runon määritelmänä tavataan esittää, että se on niukka, vain muutaman säkeen mittainen teksti, joka esittää ideansa yhteen polttopisteeseen keskittäen. Tässä kirjoituksessa tarkastelen jopa kyseistä määritelmää niukempaa Suomessa yleistynyttä muotoa. Siinä minimalismi rakentuu miltei aina vain yhden merkitsevän yksikön (typografisten merkkien muodostama graafinen kokonaisuus, sana, ilmaus) varaan. Lähden liikkeelle Harry Salmenniemen runoelmasta Texas, […]

» Lue lisää

Share

”älkää yhtykö lisääntyäksenne”

31.3.2010 :: 4|2009, Arvostelut

Hasso Krull: Meter ja Demeter. WSOY/NVL 2009. suom. Anu Laitila Molempia toki tarvitaan, mutta provokaatio ei saisi vakiintua ainoaksi keinoksi purkaa maailman monimuotoisuutta peittäviä mekanismeja. Sen rinnalla voisi toimia myös pro vokaatio: agressioiden sijaan oman näkökannan perusteleminen tai sen perusteena toimivan kokemuksen jakaminen. Se voisi olla tekona yhtä paljastava, ja ainakin se voisi olla paljaampi. […]

» Lue lisää

Share

2000-luvun runous

31.3.2010 :: 4|2009, Tulentekoa

Artikkelin kirjoittivat Kristian Blombergin lisäksi Henriikka Tavi ja Teemu Manninen. -Toim. huom. Asennonvaihdokset Asennonvaihdoksilla voidaan tarkoittaa joko puhujan minäkuvassa tai maailmasuhtees­sa tapahtuvia muutoksia, tai usein nopeita, muutaman säkeen välein seuraavia muutok­sia useampien puhujien välillä ja puheen re­kisterien ”asennoissa”. Tällä on pyritty a) ir­taantumaan runoa tyypillisestä hallitsevasta ja yhtenäisyyttä rakentavasta puhetilantees­ta tai b) esteettiseen vaihteluun ja […]

» Lue lisää

Share

interest-things

15.12.2009 :: 3|2009, Arvostelut

Cia Rinne: Zaroum (2001, omakustanne) & Notes for Soloists (2009, oei editör) On hivenen kuun mallista, että kokemuksellisesti monikielinen maailma suodatetaan kirjallisuuteen lähinnä yhden kielen tarjoamien mahdollisuuksien kautta. Tällöin kukin kieli toimii alueellaan kuin traditioittensa hioma linssi: sillä voi toki tarkentaa joihinkin kohteisiin erinomaisesti, mutta jotain myös rajautuu sen mahdollisuuksien ulkopuolelle, jää epätarkaksi. Milloin se […]

» Lue lisää

Share

Katu kadulta taivaaseen

29.11.2009 :: 1|2009, Arvostelut

Katu kadulta taivaaseen. Puoli vuosisataa espanjalaista nykyrunoutta. Toimittaneet ja suomentaneet Tarja Roinila ja Jukka Koskelainen. WSOY 2008. ”oi kuka toisi meille riimin, musiikin, äänen joka särkisi tukehtumisen” Kirjoitan tätä arvostelua sitä auringossa huuruavaa härkää vasten, että Tarja Roinilan ja Jukka Koskelaisen yhdessä kääntämä Katu kadulta taivaaseen on jo saanut yllin kyllin riemastunutta mandoliininsoittoa sekä palkintojen […]

» Lue lisää

Share

Hölynpölyä

24.9.2009 :: 2|2009, Tulentekoa

”Yleensä kun ihminen sanoja kuulee, myös ajatuksen niihin kätkeytyvän luulee.” (J. W. Goethe, Faust I) 1800-luvun lopulla syntyneestä nonsensesta voisi olla helppo pitää. Lorumaisesti etenevä, suun kakofonian ja eufonian paukkupurukumeilla täyttävä hyväntuulisuus saattelee silmän purjeita säkeestä toiseen. Aina kunnes lukemisen lihaskalvo repeää ja silmästä solahtaa sisään jotain kirvelevää. Ja välillä joitain ajatuksia sikiäärytmin alla, aivojen […]

» Lue lisää

Share