Juha-Pekka Kilpiö


Kuvitteellinen puutarha, oikeita rupikonnia

27.3.2018 :: Artikkelit, nro 92, Pääkirjoitukset

Koska ihmisen ja muitten eläinten kohtalot ovat vääjäämättä solmiutuneet keskenään, on selvää, että eläimet ovat olleet läsnä kirjallisuudessa jo alun pitäen. Eläimille on vanhastaan sälytetty symbolien ja allegorian painolastia, kun ne on pelkistetty esittämään ”yleisinhimillisiä” luonteenpiirteitä, mutta viimeistään modernismin jälkeen kirjallisuuden suhde eläimiin on monipuolistunut. Viime vuosikymmenten aikana ekokriittinen ja sittemmin posthumanistinen tutkimus ovat korostaneet, […]

» Lue lisää

Share

nro 92

27.3.2018 :: nro 92, Sisällysluettelot

» Lue lisää

Share

nro 91

30.1.2018 :: Artikkelit, nro 91, Sisällysluettelot

» Lue lisää

Share

Koneen puumerkki

30.1.2018 :: Artikkelit, Pääkirjoitukset

Kerrotaan, että Henry James kehitti myöhäisvuosinaan omalaatuisen suhteen kirjoituskoneeseen. Hänellä oli tapana sanella tekstinsä sihteerilleen Theodora Bosanquet’lle, joka kirjoitti sen puhtaaksi Remington-merkkisellä koneella. Aikaa myöten James ehdollistui sanelutilanteeseen siinä määrin, että kykeni sepittämään vain silloin, kun viereisestä huoneesta kuului kirjoituskoneen nakutusta. Kaikki kirjoitus on määritelmällisesti mediaalista ja teknologista, mutta kirjallinen luominen saattaa olla sitä myös, […]

» Lue lisää

Share

Junamatkan kuvitus

8.5.2017 :: Arvostelut

Olli Heikkonen Regional-Express Teos 2016, 97 s.   Tuntuu ilmeiseltä, että runouden yksikkönä säe ei ole entisensä, vaikka onkin vaikea sanoa tarkkaan, mistä lähtien. Näennäinen säemuoto, sellainen jossa oikeaa marginaalia ei ole tasattu, vetoaa pääasiassa hahmontunnistukseen ja ilmoittaa, että teksti tulee lukea ”lyriikan” kontekstissa. Suomeksi ei juuri ilmesty runoutta, joka käyttäisi säettä nimenomaan yksikkönä: että […]

» Lue lisää

Share

Metadatan sana-asiat

28.7.2016 :: Arvostelut

Lev Rubinštein Sankarin ilmestyminen Suom. Tomi Huttunen. Poesia 2015. 353 s.   Marjorie Perloff totesi taannoin, ettei missään tapauksessa kirjoittaisi kritiikkiä käännöskirjasta, jos ei osaa lähtökieltä ainakin auttavasti. Pidättäydyn kuitenkin seuraamasta tätä neuvoa, koska aion käsitellä ennen kaikkea käsillä olevan tekstin teknologiaa ja materiaalista perustaa. Varsinaista käännöskritiikkiä odottaessa todettakoon, että Tomi Huttusen valikoima ja suomentama […]

» Lue lisää

Share

Vimmattu jäsennys

14.4.2016 :: Arvostelut

  Susinukke Kosola .tik. Kolera 2014 85 s.   Koska Susinukke Kosolan .tik. (sic) ilmestyi jo toista vuotta sitten ja koska tekijä oli jo aiemmin tullut tunnetuksi esiintyjänä, vastaanotto on ehtinyt vakiintua sellaisiin määreisiin kuin punk ja anarkismi sekä tunnistaa poliittisen eetoksen, joka nousee ennen muuta runominän kokemuksista ja henkilöhistoriasta. Kosola on sitä paitsi toimittanut […]

» Lue lisää

Share

Ilmestyskirjalla on auringonsäteitä perseessään

24.2.2016 :: Arvostelut

  Etel Adnan Arabiapokalypsi. Suom. Ville Hytönen Savukeidas 2014, 90 s.   Arabiapokalypsi, Ville Hytösen suomennos Etel Adnanin teoksesta The Arab Apocalypse (1989), on kiinnostava monellakin tapaa – muodoltaan, poliittisesti, maailmanselityksenä – mutta eritoten siksi, että käännöksenä se lisää ylimääräisen kierteen genealogiaan, joka jo muutenkin on sijoiltaan. Apocalypse on Adnanin englanninnos ranskankielisestä alkutekstistä (1980), eikä […]

» Lue lisää

Share

Hardcore-fragmentin leikkaava reuna

26.9.2015 :: Arvostelut

  Juhana Vähänen: Nymfaion-trilogia, Poesia 2014, 151 s.   Vallitsee kenties pienimuotoinen fragmentin renessanssi, ainakin Poesian kirjoissa. Mutta murtuva ja kuluva kieli tuottaa harvoin tasalaatuisia syrjiä, joten fragmentista ei ehkä ole minkään suuntauksen perustaksi, tuskin edes tekstilajin. Luen yhtä kaikki Juhana Vähäsen Nymfaion-trilogiaa tätä (epä)muotoa vasten. Vähänen on jo useamman vuoden julkaissut samantyyppisiä katkelmia BigSur […]

» Lue lisää

Share

Arkielämää modernissa maailmassa

26.9.2015 :: Arvostelut

Martin Glaz Serup: Kenttä. Suom. Esa Mäkijärvi ja Oscar Rossi. Savukeidas 2014. 110 s.   Vaikka Kenttä on aikoihin ensimmäinen kiinnostava suomennos tanskalaista runoutta (ei tarvinne erikseen nimetä, minkä näin ollen luen joukosta pois) ja ylipäätään ensimmäinen suomennos Martin Glaz Serupilta, voi silti kysyä sen mieltä runokenttään (sic) tähdättynä tekona. Muuten ei voi valittaa, sillä […]

» Lue lisää

Share