Lisäksi lehti alkaa ilmestyä viisi kertaa vuodessa

Mikael Brygger on valittu runouslehti Tuli&Savun vastaavaksi päätoimittajaksi. Brygger on toimittanut Tuli&Savua vuodesta 2007 alkaen, vuodet 2008-2009 sen toisena päätoimittajana.

Lisäksi Tuli&Savu ilmestymistiheys kasvaa aiemmasta neljästä numerosta viiteen vuosittaiseen numeroon. Viides numero on kirjamainen erikoisnumero, jossa syvennetään lehdessä edellisenä vuonna käsiteltyjä teemoja. Erikoisnumeron kehittämisestä ja toimittamisesta vastaa Tuli&Savun entinen päätoimittaja, runoilija Henriikka Tavi.

Tuli&Savu on Suomen johtava runouslehti, joka esittelee laajasti uutta kansainvälistä runoutta suomalaiselle yleisölle sekä syventää ymmärrystä runouden ajankohtaisista ilmiöistä. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1994 ja sitä ovat toimittaneet monet tunnustetut runoilijat. Tuli&Savua julkaisee runoyhditys Nihil Interit ja sitä tehdään yhteistyössä Aalto yliopiston taideteollisen korkeakoulun graafisen suunnittelun laitoksen ja Art Print Oy:n kanssa. Lehden innovatiivinen ulkoasu saa jatkuvaa kiitosta. Tuli&Savu toimii myös internetissä osoitteessa tulijasavu.net.

Mikael Brygger toimii aktiivisesti kirjallisuuskentällä ja useissa kirjallisuus- ja kulttuurijärjestöissä. Brygger on aikaisemmin perustanut kulttuurilehti Särön yhdessä Mark Mallonin kanssa, suomentanut Hakim Beyn teoksen Tilapäinen autonominen alue (Savukeidas, 2009) sekä julkaissut englanninkielisen roskapostirunoteoksen Emily (ntamo, 2008). Bryggerin suomenkielinen esikoisteos Valikoima asteroideja (poEsia) ilmestyy kesäkuussa 2010.

Lisätietoja
tulijasavu.net
Nihil Interit ry:n varapuheenjohtaja
Virpi Alanen p.050-5373553
virpi.alanen(at)gmail.com

Runoilija Timo Harju (s. 1980) palkittiin tänään Suomen arvostelijain liiton Kritiikin Kannukset -palkinnolla runokokoelmastaan Kastelimme heitä runsaasti kahvilla (ntamo, 2009).

Kritiikin Kannukset myönnetään vuosittain suomalaiselle merkittävän taiteellisen läpimurron tehneelle, nuorelle taiteilijalle. Taiteenlajien rajat ylittävää palkintoa on jaettu vuodesta 1962 lähtien, mutta ainoastaan neljä kertaa on palkittu kirjailija. Edellinen Kannuksilla palkittu runoilija oli Johanna Venho, jolle palkinto myönnettiin vuonna 2001.

Palkintoraati kuvasi Harjun teosta seuraavin sanoin:

“Kastelimme heitä runsaasti kahvilla on helposti lähestyttävää ja humaania runoutta. Vanhainkodin arkipäivästä kertovissa runoissa korostuu empaattinen ja suora tapa puhua vanhainkodissa asuvista ihmisistä. Laajalle lukijakunnalle soveltuva, kaikkia koskettava yhteiskunnallinen runous on harvinaista, mutta Harjun runot täyttävät tätä vajetta.

Kritiikin Kannukset -lautakunta pitää tärkeänä, että runous tarjoaa monipuolisia ajattelun eväitä – talousajattelun ja tehokkuusvaatimusten läpäisemässä maailmassa. Harju käsittelee vanhainkodin arkisiin kohtaamisiin liittyviä kipeitäkin tunteita luontevasti. Kastelimme heitä runsaasti kahvilla -kokoelma kuvaa vanhuksia yksilöinä, jotka ovat kukin omanlaisiaan, kun taas päivänpolitiikassa ja lehtikielessä käytetään usein kliinisiä ja esineellistäviä ilmauksia.

”Lähteminen on sitä että halataan kuin murskaantuneet mustikat”, todetaan kokoelman alussa. Runot muistuttavat elämän musertavasta hauraudesta ja huolenpitoon liittyvästä fyysisyydestä. Harjun runojen vanhukset – dementiapotilaat – ovat voimakkaasti läsnä olevia ja merkityksellisiä, kaikkine ryppyineen ja rullatuoleineen, rispaantuneine aamutakkeineen, kahvinryystämisineen, iloineen ja murheineen.”

Palkittavasta päättää Suomen arvostelijain liiton kevätkokouksen nimeämä lautakunta, joka edustaa laajasti eri taiteenaloja. Kauden 2009 Kritiikin Kannukset -lautakuntaan kuuluivat Ville Hänninen (puheenjohtaja), jäsenet Paula Holmila, Päivi Hyvärinen, Kai Kiviranta, Merja Koskiniemi, Matti Rämö ja Pertti Terho (erosi tammikuussa 2010) sekä varajäsenet Virpi Alanen ja Elisabeth Nordgren.

1. Avasin tilaisuuden ja esittelin/ihmettelin Tuli&Savun uusinta numeroa. Kuvan on ottanut Erkka Mykkänen.

2. Tomi Huttunen kertoi venäläisen kirjallisuuden nykytilasta ja luki kääntämiään Lev Rubinšteinin ja Igor Bulatovskin runoja.Kuva Erkka Mykkänen.

3. Mikael Brygger eläytyi Dmitri Golynkon runoon (kuva Jani Sipilä) sekä

4. haastatteli Janne Nummelaa. Kuvassa myös tilaisuudessa kääntämiään  Dmitri Tšernyševin runoja lukenee Veikko Suvannon selkä. Kuva Virpi Alanen.

5.  Janne Nummela lukee pitkän lehdessä julkaistun runonsa “Kulta”. Kuva Jani Sipilä.

6. Janne, Veikko, Tomi, Mikael ja yleisö. Kuva Jani Sipilä.

.

]]> http://www.tulijasavu.net/2010/02/710/feed/ 0 http://www.tulijasavu.net/2010/02/tulisavun-vuosi-2010/ http://www.tulijasavu.net/2010/02/tulisavun-vuosi-2010/#comments Fri, 19 Feb 2010 15:52:05 +0000 Henriikka Tavi http://www.tulijasavu.net/?p=697 Vuonna 2010 runouslehti Tuli&Savu panostaa käännösrunouteen sekä tutkii entistä aktiivisemmin lehden poikkeuksellisen formaatin tarjoamia mahdollisuuksia. Lisäksi lehden ilmestymistiheys kasvaa neljästä viiteen numeroon. Lehden viides numero on kirjamainen erikoisnumero, jossa syvennetään lehdessä edellisenä vuonna käsiteltyjä teemoja.

Ensimmäinen Tuli&Savu-kirja ilmestyy elokuussa 2010 ja sen teemana on vuonna 2009 kovasti tapetilla ollut kritiikki. Erikoisnumerossa suuren painoarvon saavat myös kritiikit edellisenä vuonna ilmestyneistä kirjoista. Vuonna 2010 erikoisnumero postitetaan tilaajille erillismaksusta.

Tuli&Savun vuoden 2010 numerojen teemat ja ilmestymisaikataulut

1/10 Typo/grafia

Vuoden ensimmäisessä numerossa Tuli&Savu jatkaa runouden visuaalisuuden tutkimista ”typo/grafian” (kreik. τύπος ‘piirto’ + γράφειν ‘kirjoittaa’) näkökulmasta. Ilmestyy huhtikuussa.

2/10 Anonyymi

Kolmannen numeron työnimenä voisi olla myös ”tekijä” – tai sen puuttuminen. Mitä tapahtuu, kun runoilijat, esseistit, kriitikot ja toimittajat kaikki kadottavat nimensä ja kirjoittavat anonyymeina? Missä kulkevat kollaasin ja lainaamisen rajat? Entä mikä on löydetty runo?

Lisäksi ”anonyymi”-teemanumerossa keskustellaan myös julkaisukentässä tapahtuvista muutoksista ja siihen liittyvistä kysymyksistä ja ongelmista. Ilmestyy heinäkuussa.

3/10 Tuli&Savu-kirja ”kritiikki”

Vuonna 2009 käyty kritiikkikeskustelu nosti esiin monia tärkeitä, vielä käsittelemättömiä teemoja (mm. käännösrunouden, visuaalisen runouden ja konseptualistisen runouden arvosteleminen). Numeroon kootaan myös Turun kirjamessuilla yhteistyössä Suomen arvostelijain liiton (SARV) kirjallisuusjaoksen kanssa järjestetyn runokritiikkiseminaarin satoa. Ilmestyy elokuussa.

4/10 Brittiläinen nykyrunous

Edellisvuoden venäjä-teemanumeron tavoin antologiamainen käännösrunouteen keskittynyt numero. Vuoden 2010 teemana on brittiläinen nykyrunous. Ilmestyy lokakuussa.

5/10 Tunne

Vuoden 2010 Runokuu-tapahtumasarjan osana järjestettävä Helsingin poetiikkakonferenssi on valinnut teemakseen on ”tunne / affekti”. Tuli&Savu toimittaa ja julkaisee seminaarissa esitettyjä tai esitysten pohjalta työstettyjä alustuksia, puheenvuoroja ja runoja sekä jatkaa teeman käsittelyä. Ilmestyy joulukuussa.

Numeroon 1/10 liittyen ei oteta enää vastaan juttutarjouksia. Myöhempien numeroiden teemoihin liittyviä tai liittymättömiä juttuideoita ja runotarjouksia sen sijaan otamme ilolla vastaan!

27.1. 2010 klo 14, Kirjakauppa Kirja, Mannerheimintie 22-24.

Lämpimästi tervetuloa!

-

Lisätietoja Henriikka Tavi, p. 041-5360184
henriikka.tavi(at)gmail.com

venäläistä nykyrunoutta

Pääkirjoitus

VENÄLÄISTÄ NYKYRUNOUTTA

Ljubov Lebedeva
Dmitri Golynko
Aleksandr Skidan
Dmitri Tšernyšev
Dmitri Bykov
Lev Rubinštein
Kirill Aleksejev
Igor Bulatovski
R.I. Filimonov

RUNO&KUVA

Runkkaava lehmä Antti Kyrö

MATKOJA

Kaksi neutraalia kuvaa nimellä venäläinen sielu
Tuukka Hermanni Terho
Matka muiston ja unohduksen rajaseudulle
Suvi Nousiainen
Kulta
Janne Nummela
Remembering Tšaikovški
Vesa Haapala

TULENTEKOA

Runoudesta ja mielentakaisesta kielestä
Viktor Šklovski

KRITIIKKI

Bengt Jangfeldt: Panoksena elämä. Vladimir Majakovski ja hänen lähipiirinsä.
Cia Rinne: Zaroum, Notes for Soloists
Lauri Otonkoski: Harmi!
Marianna Kurtto: Maisemasta läpi
Sanna Karlström: Harry Harlow’n rakkauselämät
Vesa Haapala: Termini

Jukka Petäjän 19.10. Helsingin Sanomissa julkaistu yhteiskritiikki viidestä esikoisteoksesta sai aikaan ennenkuulumattoman laajan keskustelun ja vastalauseiden myrskyn. Itse tunsin hetken aikaa olevani myrskyn silmässä.

Tuntui, että tärkein tehtäväni oli tuijottaa herkeämättä tietokoneenruutua: olla silmä kovana, ettei mikään mitä runousblogeissa, facebookissa tai Hesarin keskustelupalstalla tapahtuu jäisi huomaamatta. Aivan kuin internetin tarjoamia mahdollisuuksia olisi pikkuhiljaa opittu hyödyntämään. Aivan kuin runousblogit olisivat heränneet uuteen kukoistukseen Petäjän kritiikin lannoittamina.

Kritiikki on kirjallisuutta. Runon puhujan tavoin kriitikollakin on ääni. Joskus pelkkä arvovaltainen jyrähdys riittää vakuuttamaan lukijan. Joskus kritiikin lukija on valmis ajattelemaan että kriitikko on varmasti osin oikeassa todetessaan ykskantaan, että “Emma teki hutinäyttelyn jota ei tosiaan tarvitse mennä katsomaan.” (Otso Kantokorpi, Kauppalehti 26.10.09).

Petäjä tavoitteli kritiikissään kulttuuriauktoriteetin rintaääntä. Mitä ilmeisimmin hän ei oikein vakuuttanut. Keskusteluun osallistujat pyrkivät kiistämään Petäjän arvovallan: Petäjää ei arvosteltu näkökulman rajallisuudesta, vaan siitä että hän on väärässä. Kritiikkikeskustelussa pistivät silmään myös puheenvuorot, joissa ei kritisoitu niinkään Petäjän kritiikkiä vaan itse kriitikkoa, joka ”teki sen taas” (Leevi Lehto).

Arvostelun uskottavuus rakentuu kahden tekijän varaan: Toisaalta uskottavuus on kirjoitetun tekstin vakuuttavuutta, joka voi syntyä hyvästä argumentaatiosta mutta myös esimerkiksi taitavasta, kriitikon taidekokemuksen kiteyttävästä kielenkäytöstä. Toisaalta uskottavuus lepää kriitikon henkilökohtaisen arvovallan varassa.

Verkkolehti Mustekalan järjestämässä kritiikkiseminaarissa 22.10.2009 Juha-Heikki Tihinen piti esitelmän, jossa hän kehitteli Oscar Wildeltä lainaamaansa ajatusta itse kriitikosta taideteoksena*. Kirjoittaessaan kritiikkiä kriitikko samalla luo itseään ja identiteettiään kriitikkona.

Toisin kuin kaunokirjallisuuden kirjailija, kriitikko ei siis voi kuolla. Jokainen kritiikki on kriitikkonsa sormenjälkien tuhrima, ainoastaan kriitikkonsa näköinen ja takaama.

Siinä kaikki kritiikistä tällä kertaa.

***

Tuli&Savu 3/09 poikkeaa lehden aikaisemmista numeroista tekotavaltaan. Venäläistä runoutta käsittelevän numeron idea syntyi syksyllä 2007, kun tapasin Pietarissa runoilija ja toimittaja Olga Logochin. Osa lehteen käännetyistä runoista on Logochin valitsemia.

Filin tukeman venäläisen nykyrunouden paketin sekä suuren osan sisällöstä ovat pääasiallisesti suunnitelleet kääntäjät Kaisa Ijäs, Maiju Lehto ja Veikko Suvanto. Merkittävän panoksen lehden sisältöön ovat käännöksillään ja ideoillaan tuoneet Tomi Huttunen, Jukka Mallinen, Mika Rassi, Aki Salmela ja Mikael Brygger. Lehden muun toimituksen osuudeksi jäi lähinnä katsoa päältä ja sivusta sekä yrittää saada runsas sisältö mahtumaan kansien väliin.

Viimeisimmässä tavoitteessa emme valitettavasti koskaan onnistu. Numeron sisältöä täydentävää materiaalia julkaistaankin Tuli&Savun uudistuneessa verkkoliitteessä, jota päätoimittaa Teemu Manninen. Tervetuloa  uuden Tulijasavu.netin lukijoiksi!

ps. Vuoden ja samalla vuosikymmen viimeisessä Tuli&Savussa pohditaan, mitä on ja oli 2000-lukulainen runous ja suunnataan samalla katse kohti seuraavaa vuosikymmentä. Tammikuun lopussa ilmestyvän numeron päätoimittaa Mikael Brygger.

LEHTEÄ on myynnissä, ihailtavana ja tilattavana  osastolla  A/40 (Varsinaissuomen taidetoimikunnan ständille).

———

(myös saamattomia tekijänkappaleita voipi käydä pyytelemässä tuolta  ständiltä, kannan kalvavaa syyllisyyttä siitä, että 2/09:n tekijänkappaleet on vielä lähettämättä….)

Lapset eivät kuitenkaan leiki ainoastaan rauhaa ja rakkautta: leikit voivat olla henkisesti tai fyysisesti väkivaltaisia tai muuten ”tyhmiä”. Leikkiminen on myös varsin paradoksaalista toimintaa: Leikkivä ihminen toimii kirjoittamattomien sääntöjen mukaan niitä samanaikaisesti luovasti uudistaen. Hän on tietoinen erosta itsensä ja ”tän”, eli hänen leikissä ottamansa roolin, välillä. Samaan aikaan hän kuitenkin uppoutuu leikkiin tosissaan ja pyrkii leikkimään mahdollisimman hyvin. Siksi aina kun tää leikisti löis tota, saattaa käydä hassusti.

Tuli&Savun tämänkertaiset teemat liittyvät hyvin läheisesti toisiinsa ja jokainen teemoista lävistää koko lehden.

Lastenrunouden osalta olemme etsineet ulospääsyä iankaikkisesta riimittelystä ja soinnuttelusta; olemme pyrkineet osoittamaan, että kaikkien lastenrunojen ei tarvitse hakea keinojansa viktoriaanisen nonsensen traditiosta. Hyviä esimerkkejä muodoltaan innovatiivisista lastenrunoista ovat Reetta Niemelän lyhyet proosarunot.

Toisen näkökulman lastenrunouteen tuovat Timo Harjun ja Puolukkatien lastenkodin lasten yhdessä kirjoittamat runot sekä Kati Neuvosen runot. Kun lastenkirjallisuudessa puhuja (tai kertoja) on yleensä aikuinen ja lapsen on tarkoitus kuunnella, asetelma käännetään näissä runoissa päälaelleen. Puhuja on lapsi, ja hän puhuu aikuisille.

Lisäksi lehteen on käännetty runsaasti perinteisiä nonsense-runoja. Nonsensetradition esittelyssä esiin nousee kielellisen leikittelyn vakavampi, ruumiillinen ja pimeämpi puoli. Nonsensen kyky käsitellä vaikeita teemoja, sen ”ei-nonsensisuus” korostuu. Lehteen käännetyt ja kirjoitetut nonsense-runot eivät ole lastenrunoja: teemoiltaan (seksi, väkivalta, hulluus) ne kuuluvat pikemminkin lapsilta kiellettyä osastoon.

Harry Salmenniemen pitkä jonk´-runo on onnistunut esimerkki nonsensen keinojen hyödyntämisestä suomalaisessa nykyrunoudessa. Sirpa Kyyrösen loruttelua ja sairaskertomuksia yhdistelevissä runollisissa saduissa taas lehden teemat yhdistyvät sellaisella tavalla, että on mielestäni tärkeämpää julkaista ne kuin pitää kiinni menettelytavasta, jonka mukaan lehdessä ei julkaista toimituksen jäsenten runoja.

Lehti on tällä kertaa täynnä runoja. Olemme pyrkineet kutistamaan asiaproosan ihan minimiin. Myös kritiikkiteeman puintia jatkava lehteen suomennettu Ulf Karl Olov Nilsonin (ukon) sisältö- ja sitaattikritiikki Homeroksen Iliaksesta on runomuotoinen.

Eli pidemmittä puheitta: Sinistä runokuuta – antaa runojen puhua puolestaan

Mukavia runonlukuhetkiä!