Parnassossa 1/1966 julkaistiin Jouko Tyyrin essee “Erään minuuden muisto”. Sen lähtökohtana ja innoittajana oli Risto Jarvan vuotta aiemmin tekemä elokuva Onnenpeli, mutta kirjoitus rönsyili käsittelemään runoutta, filosofiaa ja ajan henkeä.
Runoilijoista Tyyri käsitteli lähinnä Koskenniemeä ja Saarikoskea ja pyrki heidän kauttaan saamaan näkyviin kaksi radikaalisti erilaista runominää. Jos koskenniemeläinen lyriikka tuntui vuoden 1966 näkökulmasta vanhentuneelta, tämä [...]
Antti Arnkil
Esim. keskellä kaiken – uuden runouden mahdolliset äänet
31.3.2010 :: 4|2009, Artikkelit

