Jutut kuukausittain: huhtikuu 2020


nro 100

28.4.2020 :: nro 100, Sisällysluettelot

» Lue lisää

Share

Proosaa ja muita runoja

28.4.2020 :: Artikkelit, nro 100, Pääkirjoitukset

  Antti Nylén kertoo Vihan ja katkeruuden esseissä (2007) anekdootin Walter Paterin ja Oscar Wilden tapaamisesta. Pater lehteili hieman Wilden esikoisrunokirjaa ja suositteli sitten häntä siirtymään proosaan, jota arvosti korkeammalle, koska se on vaikeampaa. ”Anekdootin tulkinta ja opetus”, Nylén kirjoittaa, ”on seuraava: ’Ole aina prosaisti, runoilijanakin.’” Charles Baudelaire puolestaan vastaa hänelle Välähdyksissä (1887): ”Ole aina […]

» Lue lisää

Share

Maailmannäky ja kolmas merkitys. Keskustelua ITE-kirjallisuudesta

22.4.2020 :: Artikkelit, nro 97

Kuva: Laura Piippo   Akronyymillä ITE (sanoista ”itse tehty elämä”) on Suomessa viitattu kuvataiteeseen, jota tehdään taidemaailman ja vakiintuneitten instituutioitten ulkopuolella. Termiä voi soveltaa myös kirjallisuuteen, joskaan ITE-kirjallisuus ei ole aivan selvärajainen ilmiö. Sitä julkaistaan tavallisesti omakustanteina, ja teoksia sävyttää usein tietty yksilöllinen mentaliteetti. ITE on kieleltään, keinoiltaan ja maailmankuvaltaan siinä määrin omintakeista, että se […]

» Lue lisää

Share

Pääskyjen ja nisäkäsäänten ilmasilmukkapolyfoniaa

20.4.2020 :: Arvostelut

Friederike Mayröcker Elämän käpälistä Suom. Sirkka Knuuttila ntamo 2018, 266 s.   Kirjoittajan asento on aina lukuasento. Kirjoittaja on kirjoittaessaan oman tekstinsä lukija, ja kirjoituksessa kaikuvat aiemmin luetut, muiden kirjoittamat tekstit. Sirkka Knuuttilan kääntämiä itävaltalaisen Friederike Mayröckerin (s. 1924) runoja lukiessa kirjoittamisen ja lukemisen välinen dynamiikka tuntuu erityisen voimakkaalta. Runoilija on kertonut lukevansa 10 tuntia […]

» Lue lisää

Share

Vain ihminen, vaiko vain koditon henki

17.4.2020 :: Arvostelut

Kristian Blomberg Kaikessa hiljaisuudessa Poesia 2019, 144 s.   Otetaan tänäinen ihmissubjekti, laitetaan se avomaastoon, ja jossain kohtaa se alkaa hourailla itseään herraksi. Tai otetaan yksinomaan avomaasto, jossa ollaan, maisema, ja sen keskeen silti punkeaa olio, joka katsoo ylös eli alas, sivuilleen, näkee valon nousevan ja laskevan ja ounastelee koetusta aikaa. Ajalla herrastelu, havainnoilla mestarointi, […]

» Lue lisää

Share