Jutut kuukausittain: maaliskuu 2010


Proosarunon sukupolvi

31.3.2010 :: Savumerkkejä

Uuden numeron paradigmaattisimmassa artikkelissa Kristian Blomberg toteaa proosarunoudesta, että se on noussut uuteen kukoistukseen 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Ajattelin Paradigma-numeron kunniaksi kirjoittaa hieman pitemmälti tästä aiheesta, jota olen aina toisinaan puhteikseni miettinyt. En tiedä, kuinka hyvin tätä lehteä lukeva yleisö seuraa runokeskusteluja, mutta on totta että jokunen vuosi sitten päivälehtien arvosteluissa, verkkojulkaisuissa, kirjojen takakansilla ja kustantajien [...]

» Lue lisää


Onko runous pelottavaa?

31.3.2010 :: 4|2009, Arvostelut

Vilja-Tuulia Huotarinen & Ville Hytönen (toim.): Poetiikkaa II. Savukeidas 2009 Suomalainen runous käy lävitse suurta myllerrystä. Modernismin kaanonin lopullisesti kyseenalaistavan runouden nousu herättää tälläkin hetkellä runsaasti mielipiteitä. Myllerryksestä kumpuaa myös turkulaisen Savukeidas-kustantamon Poetiikkaa II -esseekokoelma. Se, ettei nykyrunouden taustalla väijyvä poetiikka ole entisensä, näkyy ja kuuluu. Miltei kaikki kokoelman esseet ottavat tavalla tai toisella kantaa [...]

» Lue lisää


Esimerkiksi lyijykynällä tai väriliidulla

31.3.2010 :: 4|2009, Arvostelut

Timo Harju: Kastelimme heitä runsaasti kahvilla, ntamo 2009 Timo Harjun esikoiskokoelmalla on selvä kiinnekohta reaalisessa maailmassa. Koska Kastelimme heitä runsaasti kahvilla sijoittuu vanhainkotimiljööseen ja perustuu tekijän siviilipalveluskokemuksiin, se saattaa helposti saada sellaisia määreitä kuin ”tärkeä” tai ”rehellinen” tai ”jokin muu latteus kritiikin fraasisanakirjasta”, jotka tapaavat merkitä, että teos palautuu kätevästi sanomalehtiotsikkojen yhteiskunnallisuuteen, totuuslauseeksi johon voi [...]

» Lue lisää


Kun nuori lukee runon

31.3.2010 :: 4|2009, Arvostelut

Runo vieköön. toim. Kari Levola. Tammi 2009 Runo vieköön -opas. Annamari Saure ja Kari Levola. Lukukeskus 2009 “Tärkeintä runoa lukiessa on elämys. Kun ihminen lukee runon, hänessä tapahtuu jotakin [...]” Runo vieköön -opas Tammi ja Lukukeskus ovat tehneet yläasteikäisille runoantologian Runo vieköön ja samannimisen oppaan. Runoilijoita on haastettu kirjoittamaan tekstejä nuorille lukijoille. Opettajien opasvihkoon on [...]

» Lue lisää


Khaijamin lauluja

31.3.2010 :: 4|2009, Arvostelut

Omar Khaijam. Khajamin lauluja. suom. Kiamars Baghbani ja Leevi Lehto. ntamo 2009. On mielenkiintoista, että Omar Khajamin nelisäkeistä on jo peräti kaksi suoraan alkukielestä tehtyä käännöstä (ensimmäinen on Jaakko Hämeen-Anttilan kääntämä Malja ja mennyt maine, Basam Books, 1999. Häneltä on myös ilmestynyt kirja Omar Khaijam: Runoilijan elämä. Otava, 2008). Kritiikin näkökulmasta tilanne on antoisa. Leevi [...]

» Lue lisää


Jarkko Tontti piirtää modernin miehen ääriviivoja

31.3.2010 :: 4|2009, Arvostelut

Jarkko Tontti: Jacasser. Otava 2009. Jarkko Tontin toinen runokokoelma Jacasser on niin trendikäs kuin runokokoelman nyt on mahdollista olla! Teema, miehenä oleminen ja tunteet, on vahvasti ajassa kiinni. Sitä ovat parina viime vuonna hahmotelleet myös esimerkiksi Jukka Viikilä ja Risto Oikarinen. Tapana on suhtautua sukupuoleen hieman vinosti, edellisten sukupolvien identiteettien rakennusaineksia arvostellen. Ja mikäpä olisi [...]

» Lue lisää


”älkää yhtykö lisääntyäksenne”

31.3.2010 :: 4|2009, Arvostelut

Hasso Krull: Meter ja Demeter. WSOY/NVL 2009. suom. Anu Laitila Molempia toki tarvitaan, mutta provokaatio ei saisi vakiintua ainoaksi keinoksi purkaa maailman monimuotoisuutta peittäviä mekanismeja. Sen rinnalla voisi toimia myös pro vokaatio: agressioiden sijaan oman näkökannan perusteleminen tai sen perusteena toimivan kokemuksen jakaminen. Se voisi olla tekona yhtä paljastava, ja ainakin se voisi olla paljaampi. [...]

» Lue lisää


4|2009 nro 58

31.3.2010 :: 4|2009, Sisällysluettelot

paradigma

» Lue lisää


Kaksi runoa sarjasta ”Kuin hiuksesi kimaltaisivat: kertomus”

31.3.2010 :: Ei osastoa

1. en ole vainoharhainen, mutta otsani: mutta otsallani: kimmeltää yksinäinen: hikipisara: en usko: tähän: että tuo rapiseva, käheä ääni: merkitsee: että ihoni: varisee irti kuin mikroskooppisen pienet lehdet: ne: en: ole koskaan tarttunut käsivarteesi: vääntänyt sitä nopealla liikkeellä sijoiltaan ja: paiskannut sinua: sängylle: välkkyvää säkkiä: en: usko että lattia: muuttuu nyt: en ole: nyt: tästä voi puhua: [...]

» Lue lisää


Esim. keskellä kaiken – uuden runouden mahdolliset äänet

31.3.2010 :: 4|2009, Artikkelit

Parnassossa 1/1966 julkaistiin Jouko Tyyrin essee “Erään minuuden muisto”. Sen lähtökohtana ja innoittajana oli Risto Jarvan vuotta aiemmin tekemä elokuva Onnenpeli, mutta kirjoitus rönsyili käsittelemään runoutta, filosofiaa ja ajan henkeä. Runoilijoista Tyyri käsitteli lähinnä Koskenniemeä ja Saarikoskea ja pyrki heidän kauttaan saamaan näkyviin kaksi radikaalisti erilaista runominää. Jos koskenniemeläinen lyriikka tuntui vuoden 1966 näkökulmasta vanhentuneelta, [...]

» Lue lisää