Pääkirjoitus 3/2008

19.11.2008 :: Pääkirjoitukset

ILMAN TUULTA EI OLE LIIKETTÄ

[…] tarkoitan Negatiivista Kykyä, toisin sanoen kun ihminen kykenee kestämään epävarmuuksia, Mysteereitä, epäilyjä ärsyyntymättä tavoittelemaan tosiasioita & järkeä […]

(John Keats)

1.
TÄMÄN KIRJOITUKSEN OTSIKKO reunustaa kuvaa jonka löysin 1600-luvulla kootusta embleemikirjasta. Siinä lapsenkasvoinen Cupido tähtäilee tuulimyllyn takaa kohteitaan. Samankaltainen asetelma kuvaa tai kehystää tätä numeroa: kiinnostuksen kohteena on tuuli.

Voisiko runouslehteä kuvata pieneksi mutta yhteisön kannalta tärkeäksi tuulimyllyksi, jonka ylläpitämiseen koko kylä osallistuu? Lehden tässä numerossa tuulta tutkitaan ja hyödynnetään kahden teeman, proosan ja fantasian, kautta.

2.
Toinen tämän lehden teemoja lävistävä näkökulma on runon ja proosan – ja toisaalta fantasian – välinen rajankäynti, valtakunnanviivojen ylittäminen, nouseminen vieraille vesille ja astuminen niiden takaisiin maihin. Ehkä paradoksaalisesti se oikea ariadnen lankakerä tälle lukumatkalle on John Keatsin negatiivisen kyvyn käsite.

Proosa-osioon Pauliina Haasjoki on tehnyt lasten tietokirjoihin perustuvia runoja, Juhana Vähänen pohtii suhdettaan runouteen ja proosaan, Ville-Juhani Sutinen on kirjoittanut runojaan lyhytproosaksi – Matti Kilponen on puolestaan kääntänyt otteita Lyn Hejinianin proosallisesta runoteoksesta My Life… joitakin mainitakseni.

Kristian Blombergin toimittamaa Tulentekoa-palstaa mukaillen, olemme halunneet kulkea – samalla viedä ja tuoda jotakin mukanamme – runosta proosaan ja proosasta runoon.

Kielen ja mielen fantasiaa lähestytään muun muassa kolmella käännösrunolla: Reko Tikan kääntämällä Tibulluksen elegialla (1,2), Clark Ashton Smithin ”Tähtivaeltajalla”, jonka Teemu Manninen on kääntänyt, sekä Janne Nummelan suomentamalla Michael Basinskin ”Venuksen ilmapiirillä”.

Fantasiaa koskee sama kuin alatyylistä, populaaria ja osin poliittistakin – modernina aikana runous on vierastanut sitä, olipa kyse fantastisesta kielessä tai Tolkien-mielessä.

Tuskin tarvittaisiin kummoistakaan maanjäristystä tai palvelusta hämähäkeiltä, että runoutta ja fantasiaa halkovat sillat alkaisivat taas kantaa, eikä tuo railokaan taida olla niin syvä, etteikö pitkillä tikkailla yltäisi sen ylimmille tasanteille… ennenkin matkustettiin joihinkin eksoottisiin maihin lomamatkalle: hiljentymään ja pohtimaan syntyjä syviä – tai rilluttelemaan kaiket yöt.

Näinä maailmankylän aikoina voi joutua kulkemaan kauemmaksi nähdäkseen lähemmäksi.

3.
Tässä numerossa kritiikkien määrää on lähdetty maltillisesti kasvattamaan. Seuraava Tuli&Savu on Henriikka Tavin päätoimittama 4/08. Lehden teemana on kritiikki, sen haasteet ja arvot

Mikael Brygger

Share

Voit seurata tämän jutun kommentteja tilaamalla RSS-syötteen. Voit kirjoittaa kommentin tai tehdä paluuviittauksen omasta blogistasi.

Yksi kommentti

  1. […] Pääkirjoitus | Sisällysluettelo […]

Kommentoi