Tulin edellisessä viestissä puhuneeksi tai kirjoittaneeksi vähän mutkia suoriksi. Tässä korjausta edelliseen viestiin. Ja suuret pahoittelut epätarkkuudesta!
Tytti Heikkinen tarkentaa:
“Se, kun sanoin, että runoissa on ahdistava, sulkeutuva pinta, joka ei johda mihinkään, ei koske koko
runokirjaa. Tarkoitin tällä vain osaston ‘Otin suklaapatukan ja aloin syödä´ -runoja. Sen sijaan siteeraamasi runo on aivan toista ääripäätä, merkityksiä täynnä. Siinä [...]
